Olemme julkisuudessa, olemme siis olemassa. Näette maan suurimman sanomalehden urheilupoliittisen linjauksen sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin he sen mm. Petanquelehden haastattelussa höpertelivät. Saappaanheitto on katsottu 4 palstan uutiseksi urheiluosastossa, siihen näette suhteutetun petankin ainoan urheilusivujen uutisen. Sitten kyllä seuraavan päivän numerossa oli tyypillinen hömppä- ja kaupunkisivujen pikkujuttu, joka kertoi "drippelifinaalista". Ei tämänvuotisen kesäneidin jutussa kovin hirveästi virheitä ollut, mutta vuosittain olemme jatkuvasti kesätoimittajattarien raiskaamia.
Uskokaa nyt lopulta, että ajautuminen hömppäsivujen vakiokamaksi tuhoaa kehiteltävät suhteet sponsoreihin eli taloudellisen tulevaisuutemme mahdollisuudet. Älkää kehrätkö kuin mirrit, että taas tuli jotain julkisuutta. Julkisuuden laatu ja luonne on myös oleellista. Jos urheilutoimitusten asenne ja pätevyystaso on kuin gummisedän perseestä, sille ei voi muuta kuin koventaa omaa tasoamme. Menkää aluksi esittämään sitä PM-kisoissa. Me emme saa kaatua edes saappaat jalassa.
MH
Rautatientorin tapahtuma on jälleen kunnialla takana. Taas on opittu paljon uusia asioita seuraavia vuosia ajatellen. Liiton talous on elpymässä ja edustuskarsinnatkin näyttävät sujuvan mutkattomasti. Edessä taitaa olla hallinnollisesti ja taloudellisesti rauhallinen loppukesä. Nyt voisi vaihteeksi olla aikaa ja energiaa paneutua olennaiseen.
Mikä sitten on liiton keskeinen tehtävä? Onko se kilpailu- ja karsintatoiminnan organisointi, kansainväliset suhteet, kilpailusääntöjen aukottomuuden suunnittelu, tilikarttojen, palkkiokirjanpidon ja reskontran kehittely vai joku muu toiminta. Tärkeintä olisi nyt estää SM-liekin hiipuminen. Rauta olisi nyt kuumaa ja sitä tulisi takoa rivakasti. Kuten jo viime vuonna totesin, ei yksi viikko Rautatientorilla riitä mihinkään, jos sen jälkeen painutaan takaisin maan alle ja peruskoulujen parkkipaikoille muhimaan keskenämme. Järjestäkää näyttäviä PR-kisoja, ravistelkaa omia paikallislehtiänne ja paikallisradioita. Herättäkää mökeillä uinuvat kuulat. Pidetään petankki otsikoissa. Revitään sukulaiset, naapurit, työkaverit ja koulukaverit mukaan. Petankkiepidemian ainekset ovat olemassa.
Lajista puhutaan ja mökkikuulia etsiskellään jo. Ne täytyy nyt työllistää. 90.000 työtöntä bensa-asemasettiä on yli 500.000 ruostuvaa kuulaa. Kumpi onnistuu paremmin Lipponen yli 300.000 työttömän kansalaisen kanssa vai me yli puolen miljoonan tummuvan kuulan kanssa. Siinä meille haastetta kerrakseen.
2.000 lisenssiä vuonna 2000 on helppo tavoite. Palkitaan parhaiten vuonna 1999 lisääntyvä jäsenseura vuoden 2000 kunniaksi jäsenmaksuvapautuksella tai jollain muulla porkkanalla.
Eurooppa on avoinna ja Suomi vuonna 2000 keskeisessä roolissa. Helsinki yhtenä kulttuuripääkaupungeista. Onko tähän liittyen vielä vireillä yhtään petankkiprojektia? Toivottavasti olen vain tietämätön niistä kaikista. Nyt olisi korkea aika ryhtyä paljastamaan näitä suunnitelmia. Emmehän kai tällä kertaa myöhästy tästä junasta. Olkaamme pitkäjännitteisiä ja suunnitelmallisia.
Ravistelkaa toisianne, levittäytykää ja täyttäkää maa kuulien kilkkeellä.
Pertti Taipale
ASSAN taisteluissa tapahtui niin paljon tuoreiden voimien esiinmarsseja, että mielenkiinto säilyi korkealla. Kisojen edetessä kuitenkin vanhat jyrät ja vieläkin vanhemmat osoittivat kovuutensa.
SEKADUPPELI on ollut nopeimmin kasvava pelimuoto lajin sisällä. Nyt oli mukana 74 joukkuetta, joista monet avioparit olivat hakeneet uuden siipan ja vanhat siipat uuden pelitoverin. Aviopareista Ahola/Ahola ja Railio/Railio olivat näkyvimmin esillä. Kokemus ratkaisi mm. siten, että oltuaan 1-10 tappiolla Olkinuora/Olkinuoralle Railiot nousivat 13-10 voittoon 1. cupissa. Nieminen/Nieminen, Kuvaja/Kuvaja, Kankaanpää/Kankaanpää, Pasanen/Pasanen, Näsilä/Näsilä ja Airaksinen/Airaksinen puolustivat voitollisesti avioparien asemaa 1. cupissa.
Railiot kaatoivat Kyllönen/Kankkusen toisessa cupissa. Yksi suosikeista siis ulkona. Näsilät putosivat Rantakahila/Haljoelle ja Aholat pudottivat Pasaset ja Airaksiset jättivät Sevon/Kamppurin rannalle. Niemiset tyrmäsivät fannylla Lappalaisen ja Leskisen.
3. cupissa Marko Aalto ja Tarja Hämäläinen jatkoivat tiukkaa linjaa kaatamalla Kuvajat. Salla Kalliosalon ja Iivo Paason peli sen kuin petrasi, nyt soivat kellot Niemisille. Ile ja Marita Railio masensivat Topi ja Tuula Aholan, Jenni Ranta-Kahila ja Aku Haljoki selvittivät Oulun Merja ja Juhani Airaksisen.
Välierissä nähtiin,kuinka hyvin Sallan kaltainen vahva pelitoveri nosti impulsiivisen Iivo Paason varmuutta. Railiot nurin 13-4. Hämäläinen/Aalto puolestaan sinnitteli tiukan 13-11 voiton Rantakahila/Haljoesta.
Pronssiottelussa viimemanittujen motiivi oli kadoksissa, pronssi Railioille 13-1. Kultaottelussa Salla ja Iivo eivät jättäneet juuri enempää mahdollisuuksia Markolle ja Tarjalle, 13-3. Viime vuoden finaali oli tasaisempi, mutta Iivon epävarma kevätkesä oli pelkkää menneisyyttä, Sallan varmuus jatkuu.
Tuskin oli ensi poule ehtinyt päättyä, kun kuulutettiin yllätystuloksia. Mikael Gripenberg niittasi Arttu Poikolaisenkin 13-6, josta Arttu julmistui parantamaan peliä. Poulessa ei pudonnut vielä monikaan totalisaattorisuosikeista, mutta ensi cupkierroksilla kellot soivat Matti Lyyralle, Marko Aallolle, Viljo Stenbergille, Kimmo Ollikaiselle, Jomppe Lahtiselle, Aimo Leinilälle, Salla Kalliosalolle (ainoa yleisen sarjan naisosanottaja) Markku Niemiselle, Jallu Häkkiselle ja Aku Haljoelle.
Lehdistön Pöyry pudotti sitten Porin Tuomo Lehtisen, Jari Lukkarila Teemu Saaren, Jani Saarinen Vellu Myllymäen, AAPEE Mäkelä Harri Näsilän ja Iivo Paaso Hannu Muurin. Miska Nieminen tönäisi samanpainoisen vaasalaisen Timo Mansikkamäen nurin, mutta Yannick Pelletier puolusti pienten pohjalaisten kerhoa voittamalla Kale Leskisen. Juuso Siro tipautti Kenneth Semskarin, Ossi Valpio ei antanut oman seuran Mikko Soikkelille armoa. Hate Lehtinen voitti Hantta Häkkisen, exsamanseuralaisen. Kellman, Marjanen ja Suvilehto myös laulukuoroon.
Tultiin kahdeksan sakkiin, jossa oli mukavasti tuoreita nimiä. Tuukka Ylönen meni välieriin kohdattuaan Isi-Erkki Rantasen, Harri Lehtinen Miska Niemisen kustannuksella, Jari Lukkarila Marko Jakosen päänahka vyöllään ja Arttu Poikolainen täräytettyään Iivo Paason kanveesiin 13-1.
Välierissä molemmat yllättäjät voittivat, Lehtinen Ylösen 13-8 ja Lukkarila Poikolaisen 13-7.
Finaaliparista voi mainita, että matematiikan opiskelija Harri Lehtinen voi hyvin harkita myös ammattipokerinpelaajan uraa. Vain hyvin harvoin pieni virnistys käy kasvoilla, muutoin ollaan peruslukemilla. Hate oli yllätys muille kuin hämeenlinnalaisille, Linnan Petanquisteja hän on edustanut koko peli-ikänsä. Joukkueessa Hate tuo levollisuutta ja harkintaa, singelissä itseluottamus on vakaa. Isä Kalevi Lehtinen on myös realistinen tsemppipelaaja.
Itse rauhallisuus on myös sairaanhoitaja Jari Lukkarila, Susirajan kantava voima (Esa Saastamoisen ohella). Hymy herkässä, juttu avointa: "Mistä saisin kovia harjoituspelejä, kun viimeksikin kirkonkylässä istuin penkillä ja odotin. Muita ei tullut kuin yksi perhonen. Meinasin heittää sitä kuulalla. Kuule, on tämä huippu-urheilua, kun kaikki kuusitoista jatkoon selvinnyttä omaavat niin hyvän tekniikan, että tekniikka astuu loppupeleissä syrjään ja tilalle tulee henkien taistelu. Se on huippu-urheilun merkki."
No, se henkien taistelu päättyi Hate Lehtisen voittoon 13-7, koska hän pääsi pitämään snadia ja avasi pahoilla etukuulilla kaiken aikaa. Arttu ja Tuukka etenivät tyylikkäästi 12-12 -tilanteeseen, ja pronssipisteen otti Arttu.
Unohdetaan nyt ikuinen virsi juniorien vähäisyydestä. Taannoinen leiri Aulangolla ja SM-kisat osoittavat kuitenkin että kärjessä on tasoa ja oivallusta pelin olemuksesta. 21 pelaajaa SM-tasolla on parempi kuin monesti aiemmin.
Singelin kärjessä arveltiin porskuttavan Kimmo Rantasen, ja niin porskuttikin. Kouvolan Simo Linteri, Oulun molemmat Lantot ja Hyvinkään molemmat Leskiset tulevat kovaa perässä ja ovat jo muissakin kisoissa säikytelleet suosikkeja. Finaalissa Kimmo kukisti Aleksi Leskisen niukasti 13-12, pronssi meni rökäleemmin: Tuomas Leskinen - Simo Linteri 13-3.
Junioriduppelissa aivan varma tulevaisuuden nimi Jaana Mäkynen LP oli uskaltautunut KK:n Mari Penttilän kanssa kahdeksaa poikajoukkuetta vastaan. Ruis ei vielä riittänyt ranteissa, sillä välieriin menivät Marko Ahola/Tuomas Leskinen, V-P Tolonen/Lauri Lantto, Kimmo Rantanen/Tero Haapanen ja Hannu Koskivireta Toni Siro. Vanhastaan tuttu SM-taistelupari Kimmo ja Tero hoitivat suveneeresti finaalin Tolonen/Lanttoa vastaan 13-2. Samaan tyyliin Ahola/Leskinen veivät pronssin Hyvinkäälle voittamalla Järvenpään Koskivirta/Siron 13-3.
MH
Trippelissä osallistuneita joukkueita 5, olisiko syytä huoleen?
Onneksi laatu korvasi määrän. Puolustava mestari, Oulun Boulistien Strand, Lantto, Tolonen putosivat välierissä hyvästä pelistä huolimatta. Finaaliin selvisivät Riemukaari Kärkölästä ja yhdistelmäjoukkue PSC Järvenpää, Loimaa ja Linnan Petanquistit.
Markus Aaltonen, Jussi Lehti ja Mikko Lehti Kärkölästä pelasivat ilman paineita ennakkoluulotonta peliä. Vastapuolella jo titteleitä voittaneella Jarmo Mansikka, Kimmo Rantanen ja Tero Haapanen oli taas kaikki ennakkosuosikin painot niskassa.
Se näkyi asetuksissa ja ammunnassa. Kun kaiken lisäksi henkilökemia ei joukkueen sisällä oikein toiminut, oli Riemukaaren 13-9 voitto enemmän kuin oikeutettu. Suomen juniorisarja on saanut uudet tähdet. Hienoa Kärkölä, onneksi olkoon!
Naisten parhaimmiston asettuessa vastakkain harva haluaa lyödä vetoa voittajasta, sillä ainakin tusina heistä on hyvänä päivänä mahdollinen voittaja. Nyt 40 naisen joukosta siilautui Helena Kankaanpää voitettuaan välierässä Mirva Näsilän 13-11 ja finaalissa Seija Hukkasen 13-4. Mirva selvitti Kati Niemisen pronssiottelussa 13-8. Turkulaisen Seija Hukkasen päättäväinen peli oli naisten sarjan ainoa yllätys, muille kuin turkulaisille. Hän voitti Katin lisäksi myös mm. Vaasan Teija Starkin.
Salla Kalliosalon rento voitontahto ja pelitoverin Tuula Aholan rauhallisen varma ote olivat duppelissa myrkkyä Mirva Näsilälle ja Mira Kyllöselle, jotka olivat ymmällä siten kuin se petankissa ilmenee: asetukset alkoivat horjua ja kuulia tuhraantui epäonnistuneisiin ammuntoihin. Erittäin vakuuttava esitys Sallalta ja Tuulalta.
MH
Trippelissä joukkueita 16. Finaaliin pääsivät Kallion Kirkas (Ahonen, Parviainen, Juurinen). Vastassa Munkan Ahola, Kalliosalo, Kamppuri.
Tiukka ottelu, joka alussa näytti kääntyvän Kallion voitoksi. Tuula Ahonen ampui tarkasti, eikä asetuksissakaan ollut mitään vikaa. Tilanteessa 10-10 munkkalaiset kuitenkin ryhdistäytyivät ja ehkä Salla Kalliosalon pitkä kokemus kentillä oli se viimeinen niitti, joka nujersi Kallion pistein 13-11.
Hyvä peli kummaltakin joukkueelta. Kallion Kirkkaalle ensimmäinen SM-hopea ja senkin ottivat naiset.
Pronssi matkasi Poriin. Tiina Rosnell, Kirsi Westerlund ja MM-kisoihin lähtevä Mirva Näsilä voittivat Espoon Peesin Erri Javolan, Reetta Koposen ja Päivi Kuvajan.
Miesten duppelin voittajat Marko ja Iivo veivät finaalivastustajaansa Akua ja Arttua kuin desilitran mittaa. Sellaista se on juna kulkee niin allehan siinä jää. Arttu sinnitteli, Aku hermostui kadonneeseen kivääriinsä täysin.
Finaalissa ei ollut vikinän sijaa, sen sijaan finaaliin pääsyssä oli. Aatu Stenberg ja Matti Hiekkamäki pelasivat Aku Haljokea ja Arttu Poikolaista vastaan välierässä. Toinen välierä oli jo pelattu, mutta tämä ottelu eteni hitaammin. Tilanteessa 4 - 2 Matin ja Aatun hyväksi kuuluttaja näki asiakseen arvostella pelin hidasta kulkua ja naureskelevia katsojia vaelsi paikalle.
Stenberg/Hiekkamäen peli sekosi, vastustajat ottivat neljä ja kuusi pistettä rysäyksinä. Arto ihmetteli sitä, etteivät he olleet tehneet ainuttakaan minuuttivirhettä tai muutakaan virhettä, kisojen aikataulu ei mitenkään vaarantunut ja ottelukin oli päässyt alkamaan järjestäjien vuoksi muutaman minuutin myöhässä. Peliä saa häiritä vain tuomari, jos näkee siihen aihetta, ei kuuluttaja eikä kukaan muukaan.
Arto on oikeassa, muttei tehnyt virallista protestia. Vastustajatkin myönsivät Arton olevan oikeassa. Tuomari Joke Ojala kellotti ja peli oli minuuttisääntöjen rajoilla. Kuuluttajan itsekritiikistä ei tiedetä.
Pronssiottelussa kipsi jatkui niin, että Ville Stenberg ja Reijo Taka-Eilola voittivat Arton ja Matin. Vanhat herrat olivat pahoja nuoremmilleen muutoinkin, sillä he pudottivat matkalla mm. tuoreen singelimitalistin Jari Lukkarilan ja Antti Tuukkasen. Myös ikäpressa Pentti Simola teki Jari Pihlaisen kanssa komean nousun kahdeksan joukkoon.
Jo duppelien jälkeen alkoi varmistua, että suurseurat PSC Järvenpää ja Linnan Petanquistit Hämeenlinna korjaavat kisoista suurpotin, ja niin kävi. Helsinki-Boulella ei ole hätää muttei menestys ollut odotetun kaltainen. Journalisti Pöyry piti pelillisestikin Lahtea näkyvillä, mutta Lahti, Pori ja Tampere saivat tyytyä murusiin. Turku on tulollaan uusien nimien voimin, mutta Pohjanmaalla on hallaa. Vive le Susiraja. Quo vadis Kymenlaakso?
Yleisen trippelin viime vuoden pronssimitalistit, Oravaisten Stig Svens, Daniel Svens ja Kenneth Semskar putosivat ensimmäisellä poulekierroksella Arttu Poikolaista, J-P Siroa ja Samuli Kankkusta vastaan.
Seuraava aamu oli tyly edellisen illan voittajille. Arttu + co hävisi Marko Aallolle, Tuukka Ylöselle ja Iivo Paasolle 13-0.
Lisää yllätyksiä. Seuraavalla cup-kierroksella Aalto + co hävisi Oravaisten Yannick Pelletierille, Juha Leppäselle ja Karl-Erik Romarille pistein 13-9.
Semifinalistit olivat selvillä. 3 x Lehtinen Linnan Petanquisteista vastaan Järvenpään Miikka Kouvonen, Miska Nieminen ja Antti Lehtonen. Selvää pässinlihaa Järvenpäälle 13-3.
Oravaiset vastaan toinen semijoukkue Kimmo Rantanen, Jani Saarinen, Sami Lukka. Tiukka ottelu, joka lopulta päättyi junnuille 13-11.
Hyvä peli. Asettajat olivat pääosassa. Sami Lukka kahta lievästi epäonnistunutta asetusta lukuunottamatta pelasi lähes täydellisen pelin. Paljon ei hävinnyt vastustavan joukkueen Miikka Kouvonen. Virheet tulivat lähinnä kummankin joukkueen ammunnoissa. Miska Niemisen ammunta alkoi lopussa kulkea ja se oli Miikan asetusten ohessa voiton salaisuus. Järvenpää voitti 13-8. Hyvä ja tasokas finaali.
Hyvät SM-kisat sekä järjestelyiden, että pelien puolesta.
Sunnuntaina pelattiin myös kaikille avoin PR-duppeli, johon osallistui ilahduttavan suuri määrä joukkueita. Voittoon kirivät Martin Petanquen veljekset Aleksi ja Tuomas Leskinen Hyvinkäältä. Palkintoina kärkijoukkueille oli laivaristeilyjä, Mölkky-pelejä, karkkia, paitoja ja ihan pienet stipenditkin kotimatkaa varten.
Lisäksi lähes joka päivä pelattiin Eväspussi-cupeja, yhteensä noin 20 kpl. Kuhunkin osallistui 16 pelaajaa, joista arvottiin 8 duppeliparia. Palkintoina oli viiniä, patonkia ja juustoa.
Yleisöä ja ohikulkijoita oli runsaasti koko viikon ja mediatkin huomasivat tapahtuman kiitettävästi.
Lopuksi Suomen Pétanque-Liitto ry:n puolesta suurkiitokset suojelijoille, pelaajille, henkilökunnalle, tukijoille, yleisölle ja kaikille muillekin mukana olleille!
JP
Toinen perinteinen torin missikisa pidettiin taas sunnuntai-iltana, tällä kertaa jo ennen yleisen trippelin finaalia, ennenkuin suurin osa ihmisistä ehti karata pois paikalta.
Kukin yhdeksästä osallistujasta heitti ensin yhden asetusheiton, jonka tekniikalle, lopputulokselle ja taiteelliselle vaikutelmalle antoivat tuomarit Jorma Kujanpää ja Jouko Ojala pisteitä asteikolla 0-5. Tämän jälkeen yleisö sai äänestää omaa suosikkiaan lippuäänestyksellä ja kilpailun ratkaisi lopullisesti tuomaripisteiden ja yleisöäänten yhteistulos.
Lahden oma kaunotar Mika Ahonen oli taas mukana ainoana miespuolisena ehdokkaana. Hän oli ottanut hieman opikseen viimevuotisesta diskauksestaan ja jätti tällä kertaa sen enempien dopingaineiden nautiskelun missikisan jälkeiseen illanviettoon. Tällä kertaa kunniakas kolmas tila ja toisen perintöprinssin titteli.
Monet veikkasivat SM-kisojen mitalikuningattaresta Salla Kalliosalosta myös missiä, mutta toisin kävi, ensimmäisen perintöprinsessan vaativa titteli kuitenkin munkkalaiselle.
Yleisö heltyi ja PSC Järvenpään tallipäätös piti: Hieman ujostellut kolmevuotias Laura Kyllönen sai eniten yleisöääniä ja siten kruunun, kukat, paidan, paljon karkkia ja ennen kaikkea Miss Petanque 1998 -tittelin ja komean kiertopalkintopytyn. Mira ja Samuli ovat petankkikiireiden keskellä ehtineet sentään tekaista yhden nätin tytön, tai itse asiassa kaksikin. Onneksi olkoon Lauralle ja koko perheelle!
Tiskijukka Jukka
BALTIC CUP 1998 oli monien hämmentävien elämysten summa. Ensimmäinen oli petankkistadion, jossa oli vastikään ehditty pitää Viron mestaruuskilpailut vastapäätä olympiapurjehduskeskusta, uimarannan tuntumassa. Ystävällisesti isännät neuvoivat, ettei pidä yrittää mitään hienoa, mutta vajaiksi ne asetukset upposivat tai kirmasivat kauas.
Toinen hämmennyksen aihe oli osanottajakato. Vaikka suomalaiset säästelivät rahojaan SM-matkaa varten, oli paikalla sentään 9 joukkuetta, Ruotsista vain yksi. Seuraava isäntämaa Tanska puuttui kokonaan, samoin Saksa. Norja oli mukana "ulkoitämerellisenä" osanottajana sekä tietysti runsaasti isäntämaan tiimejä. Tukholman ja Porvoon Baltic Cupit olivat isoja bileitä - miksi nyt näin?
Järjestelyissä ei ollut hämmennystä. Presidentti Allan Elerandin joukot olivat hoitaneet rannalle pizzoja ja virvokkeita, kuljetukset sujuivat ja isännät olivat viimeisen päälle huolehtivia.
Sitäkin enemmän hämmennystä aiheutti vastustajilleen Allar Allaninpoika Elerand, 14 vuotta, Harju Boulen nuori ampuja, tosi kova tyyppi tulevien vuosien kisoihin. Samassa joukkuessa asetti muuten loistavasti 17 cm:n piikkikoroistaan huolimatta Külli Kariste. Korot selittyivät sillä, että hän olisi tullut varanaisena viime hetkellä mukaan. Heille meni B-finaalin voitto.
Ensimmäisenä päivänä kesäauringon paahteessa menivät meikäläisistä jatkoon Suomi I (Miikka Kouvonen, Matti Törrönen, Miska Nieminen), junnut Jani Saarinen, Kimmo Rantanen ja melkein junnu Sami Lukka sekä naisjoukkue Mirva Näsilä, Päivi Lehtonen, Mira Kyllönen.
Illalla oli banketti ja Ruotsin joukkue yökerhossa kertoi varmuuden filosofiastaan ja ambitioistaan. Sympaattiset killet Kjell Pettersson, Åke Borgström ja Jürgen Keuter uhkuivat varmuutta ja vakuuttivat, ettei asennevammoja ole. Voitto otetaan varman päälle.
Sunnuntaina vain kävi niin, että asetukset karkasivat ruotsalaisilta tärkeimmässä matsissa Törrösen jengiä vastaan. Suomalaiset johtivat jo 11-4, vaikka tuhlasivat pistepaikkoja. Voitto tuli kuitenkin 13-9!
Näin loppuotteluun kaksi suomalaisjoukkuetta, äskenmainittu junnuja vastaan. Ruotsin kaato oli ehkä sittenkin tehnyt kaverit liian onnellisiksi, sillä nyt tulivat junnut kuin ampiaiset ja veivät koko potin sekä suunnilleen Sami Lukan kokoisen kiertopalkintopytyn.
B-cupin välierässä, jossa Boule Baltiquen Juha ja Maaret Komsi sekä Joke Ojala voittivat Ricardin Petri Turkkilan, Hannu Muurin ja Henri Palmqvistin 13-12, kuului ajoittain ankaraa jähinää siitä, mikä on sääntöjenmukaista pelaamista ja missä pelaajien kuuluu seisoa. Toivottavasti isännät eivät huomanneet tätä.
MH
Tukholman Kuninkaanpuutarhassa pelattiin taas perinteinen Boule Open 18.-19. heinäkuuta. Trippelijoukkueita tähän suoralla cup-systeemillä pelattuun kisaan ilmoittautui poikkeuksellisen vähän, vain 67 kappaletta, niistäkin kai kolmannes suomalaisia. Ruotsin omat SM-kisat alkoivat seuraavana maanantaina Göteborgissa ja se kuulemma oli virallinen selitys vähäiseen pelaajamäärään. Tukholman keskustassa heinäkuisena viikonloppuna toki riitti muuta turistia ja ohikulkijaa, joten suuren urheilujuhlan tunnelmaan kyllä päästiin.
Suomen nuori petankkia pelaava tähtikaarti oli edellisen yön menomatkalla hillunut laivan yökerhossa ehkä turhankin myöhään ja luullakseni se oli suurin syy monien putoamiseen B-sarjaan jo ensimmäisessä pelissä. Paitsi tietenkin Linnan Petankistien Simo Olkinuoralla, Jukka Ruuskasella ja Petri Kaislehdolla, joilla oli varsin hyvä muu syy putoamiseensa: Heti ensimmäisessä pelissä vastaan astuivat Ranskan moninkertaiset maailmanmestarit Christian Fazzino, Philippe Quintais ja Daniel Voisin. Hämeenlinnalaisten pelissä ottama yksi piste oli kuitenkin enemmän, kuin mitä moni muu - mukaanlukien Ruotsin ykkösjoukkue välierässä - sai maailmantähdiltä. B-sarjassa Simo, Jukka ja Petri sijoittuivat sitten loppujen lopuksi meikäläisistä parhaiten eli neljänsiksi ja palkinnoksi he saivat muunmuassa hömöttimet.
A-sarjassa pisimmälle, eli sijoille 5-8 nousivat Arto Stenberg, Ilkka Railio ja Jokke Eriksson sekä Aku Haljoki, Jarmo Heinonen ja Olli Sinnemaa. Ensinmainitut hävisivät Marokolle ja jälkimmäiset Ranskalle. Aikaisemmin myös Mikael Gripenberg, Matti Törrönen ja Marko Jakonen olivat kolmantena suomalaisjoukkueena saaneet kyytiä Maailmanmestareilta.
Finaalia ei meistä suurin osa ehtinyt näkemään, koska juuri sen alkaessa piti jo kiiruhtaa laivalle. Siinä kuitenkin pelasivat vastakkain Ranska ja Marokko, ensinmainitun kuulemma voitettua 13-2.
Eniten pisteitä Fazzino, Quintais ja Voisin joutuivat koko kisassa siis antamaan meidän omalle "Apinalaumallemme" Aku, Heiska ja Olli, kolme kappaletta. Ne kaikki tulivat yhdellä onnistuneella kierroksella, jossa pojat ampuivat pelkkiä jättöjä. Jos vielä viimeinenkin isku olisi onnistunut, olisi tuloksena ollut peräti kuuden pisteen kierros suomalaisille, mutta hienoa se oli tuo kolmekin.
Kaikenkaikkiaan täytyy vain ihmetellä tätä ranskalaisten ylivoimaisuutta. Puolet pärjäämisestä kylläkin tulee jo pelkällä nimellä ja vastustajien vapinasta, mutta kyllä heillä on myös taitoakin. Ehkäpä meidänkin nykynuorisomme joskus kasvaa yhtä hyviksi, kunhan he vähän varttuvat, rauhoittuvat ja saavat muutaman kymmenen vuoden pelikokemuksen plakkariinsa.
JP
Tukholman Boulefestivaalin yhteydessä järjestettiin myös Maailmanlaajuisen Boulefestivaalin finaaliottelu.
Kyseessähän on Göran Philipsonin alulle panema Internetin välityksellä toimiva jo toisen kerran järjestetty maailmanlaajuinen turnaus. Kuka tahansa missä tahansa maapallolla on voinut ilmoittaa jonkin pelaamansa duppelipelin tuloksen Ruotsissa sijaitsevaan palvelimeen ja kaikkien näiden parien kesken arvottiin kaksi finaalipaikkaa Tukholmaan.
Tänä vuonna mukaan ilmoittautuneita pareja oli noin 500 ja (järjestäjän onneksi?) arpa suosi tällä kertaa kahta suomalaista paria. Edellisellä kerralla Bouleakademien Ab joutui kustantamaan duppeliparit Tanskasta ja Englannista viikonlopuksi Tukholmaan.
Juha Kulmala ja Esa Kallio ovat Turun Petanqueseuran lisenssipelaajia ja jo hieman kokeneempia petankisteja. Riitta Luhtala ja Jorma Niemenlehto Helsingistä sensijaan kertoivat heitelleensä vain satunnaisesti takapihalla, mutta nyt alkaa petankkikärpänen purra enemmän jo heitäkin.
Järjestäjä kustansi kummallekin joukkueelle matkojen lisäksi majoituksen ja myös täyden ylöspidon. Vastineeksi he pelasivat osittain leikkimielisen näytösfinaalin melkoisen runsaslukuisen yleisön edessä juuri ennen varsinaista SBO-finaalia. Kokemus ratkaisi pelin Juhan ja Esan hyväksi, mutta molemmat joukkueet saivat kaiken muun kivan lisäksi vielä ruhtinaalliset palkinnotkin.
Käykääpä kaikki netti-ihmiset ensi keväänä ilmoittautumassa mukaan kisaan.
JP
Tukholmassa oli tilaisuus seurata Maailmanmestareiden tekemisiä pelikentän lisäksi myös kentän ulkopuolella. Heidän pelitaitonsahan tiedämme ja yritämme siitä aina tilaisuuden tullen jotakin oppia. Mutta olisiko meidän syytä ottaa vaikutteita heistä myös muutenkin kisojen aikana?
Mestareiden ilta- ja aamuohjelmaa en päässyt seuraamaan, mutta voisin kuvitella niidenkin menneen suurinpiirtein mallin 1 mukaisesti.
Suomalaispelaajien vastaavia tekemisiä reissun päällä on tullut seurailtua moneen kertaan ja usein mennään mallin 2 mukaisesti, varsinkin nuorison keskuudessa. Ikävä kyllä.
JP
Malli 1Kisaa edeltävänä iltana:Illallinen klo 19, jonka yhteydessä korkeintaan kaksi lasillista viiniä. Rauhallista seurustelua joukkuetovereiden kanssa. Television katselua. Nukkumaan klo 22. Kisa-aamuna:Herätys klo 7 ja aamupala. Kentälle klo 9. Varttitunti heittelyä lämmittelyksi. Rauhallista odottelua. Pelien välissä:Rauhallista istuskelua ja seurustelua joukkuetovereiden kanssa. Pieniä välipaloja. Lepäilyä. Viiden minuutin lämmittely kunkin pelin alussa. Kisan jälkeen:Palkintojenjako. | Malli 2Kisaa edeltävänä iltana:Rahapelejä klo 19 alkaen. Sixpack olutta ja muutama huikka kaverin pullosta. Illallinen nakkikioskilla klo 23. Diskoon klo 24 ja viisi isoa tuoppia. Nukkumaan klo 4. Kisa-aamuna:Herätys klo 8.50 ja aamupala. Kentälle klo 9.25. Reilu puoli tuntia rahapelejä kavereiden kanssa lämmittelyksi. Pelien välissä:Rahapelejä kavereiden kanssa ja muutama tölkki siideriä. Iltapäivällä jossain välissä iso pizza. Kisan jälkeen:Rahapelejä kavereiden kanssa. |
Tukholmassa pelatun turnauksen tuloslistoilla ei suomalaisnimiä näy. Kisan voittivat Chamil Kader, Moufid Amal ja Cataldo Vittorio.
Toisena päivänä pelatun Rydberg's Mayonnaise Cup -duppelin välieriin asti pääsivät SLP:n Hannu Muuri ja Petri Turkkila.
Tämä maailman suurin petankkiturnaus pidettiin samoihin aikoihin omien SM-kisojemme kanssa. Mukana oli 3400 trippelijoukkuetta, joista ainakin yksi suomesta; SLP Ricard eli Hannu Muuri, Henri Palmqvist ja Petri Turkkila. He pääsivät nelipäiväisen kisan toiselle päivälle ja viidennelle kierrokselle asti, joka on kaukaa pohjoisesta tulleelle joukkueelle erinomainen saavutus.