Suomen Petanquelehti

Numero 1 - 16.04.1998

Tämä on karsittu versio painettuna ilmestyvästä lehdestä.


Hakemisto:


Pääkirjoitus: Oikeus ja kohtuus

Muistatteko, kuinka nyrkkeilyliitto iskettiin kanveesiin ja kuinka syvällä uimaliitto polskuttaa? Kuinka hutipuolella on ampumaliiton talous? Kun menestys odottaa itseään, kulut kasvavat ja sponsorit etsivät muualta menestystarinoita, käy noin. SVUL:n hukkaamat miljoonat oli jo pahempi juttu, samoin raviurheilun tila silloin, kun Juhantalon kaudella elettiin kuin pellossa ja luottokortti vinkui. Niin vinkui kaukalopalloliitossakin.

Meillä hoetaan vihan, kiihkon ja pahansuopuuden vallassa mantraa "liiton talousvaikeudet", ikään kuin ne olisivat todiste hallituksen kelvottomuudesta. Kukaan ei sentään kehdanne väittää, että joku olisi pannut jotain liiviinsä. Tai enhän minä tiedä mitä kaikkea kehdataan väittää.

Itseään mainostamatta pari hallituksen jäsentä käveli viime syksynä pankkiin asettuen takaamaan 60.000 markan lainan, mutta en huomannut, että joku olisi kiitellyt. Se nyt ei kuulu tyyliin eikä ohjelmaan. Olen kahden hallituksen aikana kurkkinut kenen tahansa olkapään yli mitä tahansa päätöksiä. Homma on ollut niin avointa kuin se voi olla. Kalvaminen ja selkään tuikkiminen vain tympii niiden puolesta jotka painavat hommia enemmän kuin voisi kohtuudella vaatia.

MH


Puheenjohtajan palsta

Olemme vedenjakajalla.

Puistossa leikkiminen on jäämässä, on aika vakavoitua. Harrastajamäärät ovat nousseet siitä kun ensimmäiset iskut Kaivarissa kantoivat rautaan asti. Silloin juteltiin mukavia, katseltiin maailmaa omilla rahoilla ja pidettiin hauskaa. Arvomaailma on kokenut mullistuksia. Pehmeiden arvojen pelurit yritetään opettaa kovan maailman tavoille. Stipendi on päivän sana, vai oliko se provikka? Talous on paisunut ja edustuspaikoista taistellaan oikein tosissaan. MM-paikat eivät enää vuosiin ole ratkenneet pelkän matkailuinnostuksen ja oman lompakon voimalla.

Liitto lähettää, liitto kustantaa, liitto valmentaa, liitto karsii ja valitsee. Kaikelle on norminsa ja pykälänsä. Raha ei kasva puussa eikä se käy helposti pyydykseen. Sen eteen pitää tehdä ankarasti työtä. Talkoointo kukoistaa ja tekijöitä löytyy; ainakin toistaiseksi. Omaa aikaa kuluu, osa on rahassa mitattavissa ja kustannuksia syntyy; osa pannaan muistiin.

Lajiesittelyn innostunut aloittelijaryhmä kiljahtelee riemusta klossin lipuessa naapurin kuulan kylkeen juuri siihen oikeaan paikkaan ja tunnet tehneesi jonkun onnelliseksi raottaessasi porttia petankin iloiseen ytimeen, sen alkuperäiseen riemukkaaseen olemukseen, ja kysymys kuuluu "koska tätä saa lisää?". Pieni mitalisti pokkaa sinulta palkintojenjaossa pystinsä onnellisesti virnistellen. Auringonlasku hiekoitetulla Rautatientorilla eräänä viimekesäisenä heinäkuisena maanantai-iltana vesiletkua pyöritellen, valmiita kenttiä kastellen.

Tällaisiin töihin on helppo saada tekijöitä ja työn ilo on taattu. Pieni on kaunista mutta usein näkymätöntä, harva sen huomaa. Pieni on myös helppo hallita. Kasvaminen luo uusia vaatimuksia ja tehtäviä; uusia tehtäviä, ikäviäkin. Kaikkiin lajiin liittyviin ilmiöihin on oltava mielipide ja kaikkeen pitää ottaa kantaa. Rajat ja säännöt vaativat täsmennystä, valvontaa. Markat pitää jakaa ja laskuttaa. Rikkeet pitää selvittää, rangaistuksia langettaa. Tietoa hankitaan ja levitetään. Tilastoja ja seurantoja väsätään ja historiaa kirjoitetaan. Suureen joukkoon mahtuu monenmoista kulkijaa. Neuvojia riittää ja tietäjiä löytyy joka paikkaan.

Tekijä on ehtymätön luonnonvara, ikiliikkuja; toivottavasti, näin ainakin yleisesti kuvitellaan. Moni on vaan matkalle jo hyytynyt.

Edessä oleva läpimurtomme menestyslajien kuumaan ryhmään on taas yhtä vuotta lähempänä, kuin koskaan aiemmin. Kasvu lienee valintamme, tervetuloa rakentamaan sitä, kaikille halukkaille riittää sarkaa, mutta pienikin on vielä kaunista. Varsinkin nuo pienet siniset hetket, ilman niitä sammuneita kynttilöitä olisi paljon enemmän ja taseet jäisivät kokonaan allekirjoittamatta.

Tärkeintähän oli siis liike, vai oliko se päämäärä tai sitten muoto, sisältö, kasvu vai pienet siniset hetket. Näitä ovat oikeat presidentitkin meillä joskus pohdiskelleet.

Iloista alkavaa ulkokautta kaikille soratasangoille ja puistokäytäville, eikä se leikin aikakaan toivottavasti kokonaan ohi ole.

Pertti Taipale


Näkijöitä ja tekijöitä

Esa Saastamoinen, Susirajan sankarimatkailija, joka polkaisee tuhansia kilometrejä kilpailumatkoille tuon tuostakin, on saanut pestin Helkaman pomoksi Viipuriin. Ilahtuneena hän on ilmoittanut, että Viipurista on selvästi lyhyempi matka pelaamaan Etelä-Suomen kisoihin kuin Joensuusta. Kukaan ei ylläty, vaikka hän panisi pystyyn Pyöreän Tornin Petankkiseuran ja ilmestyisi tusinan naapurilähiön pelaajan kanssa kesän kilpailuihin.

Markku Immonen, joka hoiteli kevätliittokokouksen puheenjohtajuuden Lahdessa pohdiskelee lajimme asemaa keskisuuressa kaupungissa, muiden lajien puserruksessa. Kaupunki on saatu valistuksella asennoitumaan kuten urheiluseuraan kuuluukin: avustukset toiminnan ja jäsenmäärän mukaan, SM-mitalistit palkitaan, kenttiä järjestyy. Sen sijaan Kouvolan Sanomat ei ole yhtä edistynyt, se ei oikein noteeraa. Kai Markkanen sai statuksen kohdalleen, mutta nyttemmin status näyttää laskeneen, koska ennakkoinfoja on vaikea saada läpi, tuloksia julkaistaan jonkin verran. Paikallisradiot ovat fiksusti ottaneet asian, menovinkkejä ja muuta mahtuu hyvin. Immonen kehoittaakin ottamaan paikallisradiot vakavasti, sillä sitä kautta näyttää tulevan uutta väkeä kenttien laidoille ja kentillekin.

Stavénin Veikko esitteli hurjia lukuja talvisarjoista, joita on pelattu Myllykosken hallissa. Syyssarjassa oli pyörinyt 60 pelaajaa, kevättalven sarjassa 50. Sarjaa pelataan arvottuna duppelina torstaisin, syksyllä sunnuntaisin. Mylly kerää pelaajia ympäri Kymenlaakson. Syksyn kärki oli Matti Manninen, Petri Lohman, Kalevi Sinivaara, Veikko Kytömäki, Esko Koponen. Kevättalvea johtaa Ole Nyberg, Matti Siitonen, Esko Joukainen, Sulo Niiranen ja Eila Stavén seuraavina. Kesäsarjat taasen alkavat pyöriä keskiviikkoisin Inkeroisten jäähallin kentällä.

Seniorit ovat saaneet herätyksen. Yli viisikymppisiä on tunkemassa sankoin joukon ikäluokkakisoihin, joten Helsingin halliin oli järjestettävä ylimääräinenkin duppeli yleisön pyynnöstä. Myös sekaduppeli näkyy olevan laji, joka sai nopeasti isoja osanottajamääriä.

Lajimme julkkiksia olemme bonganneet jatkuvasti TV:ssa. Juha Komsi vilahtelee Itämeri- ym. konferensseissa ja Jomppe Lahtinen näkyy käsittelevän usein lyömäsoittimia Radion sinfoniaorkesterin konserttitaltioinneissa.

Riemukaari on kouluttanut kaikki Kärkölän ala-asteen oppilaat, yli 200 kpl, petankkiin mukaan, kiitos liikunnanopettajien myönteisen asenteen. Tätä tekevät muutkin seurat mielellään, jos kyseiset viranhaltijat korjaisivat asenteitaan. Siinä on selvä jako kahteen.

Mikä on maamme viihtyisin seura? Kallion Kirkas. Sieltä ei ole kukaan koskaan eronnut. Lisää Kallion Kirkkaasta, Dropista ja Strömforsista ensi numerossa.

MH


Tiedottajan palsta

Pelimerkit vähissä

Pari edellistä vuotta on mennyt taloudellisesti hieman heikosti, mutta lajin markkinoinnin kannalta sitäkin paremmin. Naisten MM-kisat Porissa, World Games Lahdessa ja ensimmäinen suuri SM-tapahtuma Helsingissä Rautatientorilla, kaikki liiton suurimmat tapahtumat tähän mennessä, ovat osuneet juuri näille kahdelle viimeiselle vuodelle. Se varmasti selittää suurimman osan tämänhetkisistä talousongelmista. Mutta kyllä me tästä pikkuhiljaa selviämme.

Talkootöitä niska limassa

Liittomme on kasvanut sen kokoiseksi, että tekemistä alkaa olla jo paljon enemmän, kuin talkoopohjalta pystyisi tekemään. Mutta ei kuitenkaan vielä niin isoksi, että hommiin voisi palkata ihmisiä. Hankala välivaihe, josta toivottavasti pääsemme mahdollisimman pian yli.

Eräässä toisessa yhdistyksessä, jonka toiminnassa olen mukana, on virallinen tavoite nimeltään 2001/2001. Samanlaisen voisimme me petankistitkin asettaa itsellemme. Eli 2001 lisenssipelaajaa vuonna 2001. Yli tuplasti nykyiseen verrattuna, mutta se onnistuu kun teemme kovasti töitä.

JP


Runo: Opetukseksi

Talvi katsotaan entiseksi ja elämän ja petankin nautintojen harrastaminen palaa ulkoiseksi.
Pelialueelle kenttä piirretään tai määrätään rajalliseksi ja näin peli muodostuu kurinalaiseksi.
Ennen aloitusta nautinnot muuttuvat yleensä rahalliseksi, ei kuitenkaan ammattilaiseksi. Raha valitsee joukkueet kruunulliseksi ja klaavalliseksi ja joukkueessa mies muuttuu miehiseksi ja nainen naiseksi.
Aloittava joukkue piirtää maahan heittoalueen ympyräiseksi, noin 30 sentti-metriseksi. Siitä lentää aloitukseksi merkkipallo, jota kutsutaan pienimmäi-seksi.
Ensimmäinen heitto. Kuulan ja pienimmäisen ero jää metriseksi, kuitenkin sitä voidaan kutsua asetukseksi. Vastustaja ilme muuttuu iloiseksi ja mietteet tarkkaavaiseksi. Tähtäys tuima, kuula lentää ja jää puolimetriseksi. Tällaista kutsutaan elämän nautintojen ampumiseksi.
Peli jatkuu ja huuto yltyy melkoiseksi, mutta ennen kaikkea yhteisten nautintojen keräämiseksi.
Loppuvaiheessa tilanne saattaa muuttua sanalliseksi, joskus jopa v****maiseksi.
Heiton pituus ja pienimmäisen etäisyys todetaan joskus metriseksi, toisinaan myös milliseksi. Pelin loputtua kaikki sulautuu yhdeksi kättelemiseksi.
Tämä olkoon aloittaville ja konkareille opetukseksi, kohtuullisen kielen käyttämiseksi ja koko kauden kestäväksi pelaamiseksi.
Ihminen on kuitenkin luotu mekaaniseksi ja näin kauden kestäessä elämän nautinnot saattavat muuttua tahkoamiseksi, joskus jopa kirnuamiseksi. Tilanne voi muuttua tavalliseksi kun laitat kuulat kaappiin toistaiseksi. Tuntiessasi taasen itsesi onnelliseksi, kiillota kuulat ja näin saat heittokaaren kierteiseksi. Nautintojen lisäämiseksi voit muuttaa kierteisyyden myös jengaiseksi ja näin koet vastustajan aivan erilaiseksi.
Kesä muuttuu kuitenkin syksyiseksi ja sen myötä kierre ja jenga verkkaiseksi. Palaat alkuun ja kaikki palaa tavanomaiseksi. Kenttä muuttuu vetiseksi, ilme totiseksi ja syksyn pimeys muuttaa ajatuksen uniseksi.
Kausi katsotaan entiseksi ja elämän nautintojen harrastaminen muuttuu itsekullekin sisäiseksi.

Nimimerkki Peli tekee onnelliseksi


Joukkueanalyysi

Arttu Poikolainen, Samuli Kankkunen, Juuso Siro

Ollut alkukauden selvästi paras yhdistelmä. Roolit ovat löytyneet hyvin ja kokonaisuus on ollut toimiva. Joukkue on erilaisista tyypeistä huolimatta ollut melko yhtenäinen. Samuli löytänyt kokonaan uuden roolin asettajana ja täyttänyt sen tyylikkäästi. Juuso hoidellut oman ruutunsa puolivaloillakin. Arttu on ollut jopa loistava lähtökohtiin nähden. Armeijakaan ei ole sotkenut tekniikkaa, pikemminkin päinvastoin. Kuherrusaika on kuitenkin nyt ohi ja seuraava haaste on säilyttää tai mielellään parantaa tasoa kevään mittaan. Esimakua tulevasta antoi Hyvinkää? Tuskin sentään, mutta se muistutti joukkueen inhimillisyydestä ja kuolevaisuudesta.

Marko Aalto, Tuukka Ylönen, Iivo Paaso

Monenlaisista ongelmista huolimatta Hennessy on ollut alkukauden toiseksi paras joukkue. Vahvuuksia ovat olleet kokemus ja pelikavereiden tuntemus, sekä joukkueen tavaramerkki, tietty tasaisuus. Alaspäin suoritustasoa ovat vieneet keskinäiset ristiriidat ja erimielisyydet. Joukkue ei ole löytänyt yhteistä säveltä, johtuneeko epäselvyyksistä johtajuuspuolella? Marko on pelannut suurimman osan kisoista välissä, joka todennäköisesti on sekottanut peliä hieman. Iivokaan ei ole ollut parhaimmillaan, tosin viime aikoina on ollut merkkejä paremmasta. Tuukkakaan ei ole ollut aivan oma itsensä vaan on muun joukkueen ohella esittänyt lähinnä virkamies-petanqueta. Kaikesta huolimatta Hennessy ja Hena Gripenberg voivat nukkua yönsä rauhassa. Rutiinipelilläkin napsahtelee mitaleita tasaiseen tahtiin. Tosin suurista voitoista tällä henkisellä valmiudella tuskin tarvii unelmoida.

Antti Lehtonen, Miikka Kouvonen, Miska Nieminen

Ollut alkukauden positiivisin yllättäjä ja miksi ei? Joukkue on löytänyt ihailtavalla tavalla yhteisen sävelen ja rytmin. Peruspeli on ollut kunnossa, eikä supertekoihin ole tarvinut venyä. Peli ollut melko hyvin tasapainossa. Kemiat tuntuvat toimivan ja töitä tehdää joukkueen eteen. Repsahtamiset tärkeissä paikoissa tosin osoittavat, ettei joukkue vielä ole valmis. Miikka ollut asettajana erittäin hyvä, monien yllätykseksi. Hän tuntee oman heittonsa hyvin ja vähälläkin jengalla esittänyt ihailtavaa varmuutta. Antti ampujana ollut mies paikallaan lukuunottamatta muutamaa em. tärkeää ottelua. Miska ollut joukkueen sielu. Jo kokenut nuorukainen on suorituksillaan ja vilpittömyydellään ollut alkukauden kenties tärkein yksittäinen pelaaja. Jos henkinen puoli saadaan kuntoon ja joukkue pystyy voittamaan suuria otteluita, on se todella vaarallinen.

Aku Haljoki, Olli Sinnemaa, Jarmo Heinonen

Aloitti loistavasti voittamalla kauden 1. Kilpailun suvereenisti. Sen jälkeen suunta ollut tasaisesti alaspäin. Kaivattua tasaisuutta ei otteisiin ole löytynyt, joten pelin taso on vaihdellut todella paljon. Peruspeliäkään ei siten ole saatu kuntoon. Mitään yksittäisiä heikkouksia on vaikea löytää. Puolivaloillakin on voitettu heikompia joukkueita, mutta ns. isoille joukkue on hävinnyt liian usein. Henkinen puoli joukkueella on kuitenkin ollut balanssissa ja kaikesta huolimatta tahtotasokin ollut korkealla. Jarmo on ollut normaalia epävarmempi, mikä sinänsä ei vielä ole huonosti. Olli täyttänyt oman ruutunsa kunnialla olosuhteisiin nähden. Joutunut liian usein ylivoimaa vastaan. Aku ollut ampujana erittäin keskinkertainen, joka ei riitä vertailussa muita huippujoukkueita vastaan. Tärkeät pelit ovat kuitenkin vasta kesällä, jonka joukkuekin lienee sisäistänyt. Potentiaalia on, se vaan pitäisi kaivaa esiin.

Henri Palmqvist, Hannu Muuri, Petri Turkkila

Kevään yllätysjoukkue, joka antoi hyvän näytön vaarallisuudestaan Hyvinkäällä viemällä turnauksen nimiinsä ja peittoamalla finaalissa Artun joukkueen 13-2. Jo kokeneet pelurit Henri ja Petri tekivät rohkean ja näillä näkymin onnistuneen liikkeen ja ottivat kolmanneksi uuden tulokkaan, Hannu Muurin. Petri on löytänyt uusia ulottuvuuksia asetukseensa, mm. nostot ovat eri luokkaa entiseen verrattuna. Henri on välissä ollut tehokas ja etukäteen pienoinen kysymysmerkki eli asetuspeli on sujunut häneltä melko hyvin. Hannu ampujana on selvästi omalla paikallaan. Fiilisjoukkue, joka kaipaa lisää onnistumisia kesää varten. Hyvänä päivänä kova joukkue missä ympyröissä tahansa.

Ilkka Railio, Jukka Virtanen, Arto Stenberg

Alkukauden ja kesänkin "kallein" joukkue, josta ainakin alkukaudesta on puhuttu enemmän aivan muista kuin pelillisistä ansioista. Huimat sponsorisopimukset saanut joukkue on kilpaillut säästeliäästi, mikä voi olla vaarallista kevään kisoja ajatellen. Tärkeimmät kisat eivät toki vielä keväällä tule vastaan. Hyvin asetusvoittoinen joukkue, jossa periaatteessa 2 asettajaa ja 1 välipelaaja. Näin mustavalkoisia eivät roolit käytännössä tosin ole. Iskupeli tuskin kuitenkaan tulee tämän joukkueen ase olemaan. Jukka asettajana on hoidellut hommansa tyylikkäästi, parannettavaakin toki on. Ilkka välissä hoitanut asetustehtävät kunnialla, ampumiseen jäänyt vielä parannettavaa. Aatu tuskin on ampujana omimmillaan, vaikka sekin rooli kunnialla hoituu. Melkoinen kysymysmerkki kesää ajatellen. Pystyy toisaalta erinomaiseen ja tarkkaan peliin. Vahvuutena "jalat vahvasti maassa" -mentaliteetti. Toisaalta paljon riskitekijöitä, ehkä liiankin paljon.

Rauno Kallio, Mika Sallinen, Jari Hakuli

Kokenut lahtelaisjoukkue, joka on kilpaillut alkukaudesta ahkerasti. Ei mitään suuria saavutuksia tähän mennessä, parhaana Lahden kisan voitto. Toisensa hyvin tunteva joukkue, jossa tiettyä vastakkainasettelua Ranen ja poikien välillä. Asetusvoittoinen joukkue joka pyrkii kontrolloituun ja tarkkaan peliin. Joukkueen primus motor Rane määrää pitkälle joukkueen suunnan. Hoitanut asetustehtävät tyydyttävästi tähän mennessä. Mika välissä pelannut muun joukkueen tavoin melko tasaisesti ja rutiininomaisesti. Jari hoitanut oman ruutunsa iskijänä myös tyydyttävästi. Tasainen joukkue, joka kuitenkin kaipaa jotain lisää pystyäkseen huippumenestykseen.

Jani Saarinen, Sami Lukka, Kimmo Rantanen

"Junnujoukkue" syntyi sittenkin. Spekulaatiot loppuivat viimeinkin, kun joukkue muodostettiin. Hämeenlinnan nuoret Jani ja Sami saivat mukaan suuren juniorilupauksen, Kimmon. Innokas ja hyvin potentiaalinen joukkue, jolle annos rauhallisuutta ja kylmäpäisyyttä olisi kultaakin kalliimpaa. Nuorten into ja riskinottokyky saattavat mennä ajoittain yli. Taidollisesti joukkueen ei tarvitse hävetä ketään, eri asia on mihin pelkät taidot riittävät. Kokenut asettaja Sami ollut melko hyvä. Jani välissä hoitanut tonttinsa aivan kelvollisesti. Kimmo ampujana ollut joukkueen tähti. Hiljaisesta nuorukaisesta saattaa kevään mittaan kasvaa joukkueelleen oiva pelote. Tietty epävarmuus kuitenkin heijastaa joukkueen otteita. Kuitenkin todella mielenkiintoinen joukkue täynnä läpimurron kynnyksellä olevia nuoria pelaajia. Toisaalta hyvän ja huonon päivän ero valtava. Tiettyä tasaisuutta saatava, mikäli mielitään sankaritekoihin.

Aku Haljoki


Tiimi Saarinen & Saarinen

Isä-poika -valmennussuhde on joko oikein hankala tai oikein helppo, sanoo tilimies ja liiton hallituksen uusi jäsen Risto Saarinen Hämeenlinnasta. - Onneksi se meidän tapauksessamme on helppo.

Jani Saarinen, Kimmo Rantanen ja Juuso Siro pärjäilivät komeasti Geneven junnujen MM-kisoissa, voittivat Coupe des Nationsin. Tänä kesänä ovat pojat jakautuneet leireihin siten, että Juuso on toisissa kuvioissa ja hiukan vanhempi Sami Lukka pelaa itsensä läpi Janin ja Kimmon joukkueessa.

Risto Saarinen on viime vuosina yleensä vastannut kyselyihin poikien mahdollisuuksista: Höö, nehän on huippuja jo nyt. Väitettä pidettiin itsekehun värittämänä, mutta se olikin uskoa siihen, mikä nyt jo alkaa näkyä.

- Minusta on outoja nuo puheet haistattelevista nuorista, jotka ei kuuntele auktoriteetteja. Kyllähän pojat kuuntelee. Ei minulla ole valittamista. Ne kuuntelee silloinkin kun pitää sanoa kova sana.

Kovan sanan paikka on ollut esimerkiksi silloin, kun pojat alkaneet pelata tosissaan urheilupetankkia ja ampuneet kaikkea mikä näkyy.

- Ei se ihan vielä onnistu tässä maassa, virnistelee Risto Saarinen. - Useimmiten puutun asiaan silloin, kun virus on iskemässä. Yhden-kahden epäonnistuneen heiton jälkeen tauti leviää kummasti joukkueeseen. Ensin se esiintyy epävarmoina suorituksina, sitten melkein paniikkina. Se tulee huomaamatta, mutta valmentajan asia on huomata ja katkaista se. Rutiinin kasvaessa ne huomaavat sen itse ja osaavat vaihtaa rooleja tai tehdä muuta tarvittavaa. Kyllähän he normaalistikin ovat jo alkaneet pelata järkipeliä. Valmentajan tärkeimpiä tehtäviä onkin kasvattaa pelisilmää - niille joille se kasvaa.

Toinen perushomma on auttaa siinä kehityksessä, että suomalainen pelaaja lähtee samalta silmien tasalta ketä vastaan tahansa, ei sanoissa vaan tosimielessä. Saarisen isän ja pojan mielessä on olla osa tätä cool-sukupolven syntymistä. Cool ei pelkää vaan pelaa.

MH


Kokouskuulumisia

Kevätliittokokous 21.03.1998 Lahdessa

Miten talous nousuun?

Kevätliittokokouksessa, joka jatkuu vielä tili- ja vastuuvapauden osalta erikseen ilmoitettavana ajankohtana, oli pääpuheenaiheena liiton talous. Rahasammoksi ennakoitu SM-festari Rautatientorilla ei kuitenkaan tuonut sellaista sysäystä kuin toivottiin, vielä vähemmän World Games Lahdessa. Säästötoimia on jo toteutettu ja niitä tullaan jatkamaan samalla kun yritetään tehostaa varainhankintaa mainossopimusten ym. muodossa.

Perinteinen sanailu hallitus vs. tilintarkastajat ei ollut ihan niin kärjekästä kuin joskus aikaisemmin ja se uhkaa lientyä olemattomiin, kun liiton talous- ja kirjanpitokäytännöstä tästedes huolehtii täsmäkaksikko Matti Törrönen ja Risto Saarinen, tarkkoja asettajia molemmat.

Seurojen taholta toi Eila Kankare julki, että jotain tarttis keksiä sen ongelman hoitamiseksi, että jos seura saa jostain sponssia, se käyttää sen mieluummin oman toimintansa hyväksi kuin työntää liitolle ja saa vain 30 % provision.

Toisaalla lehdessä oleva kalenteri vahvistettiin ja kurinpitotapahtumasta haluttiin raportti, samalla kun tiedotettiin SLU:n oikeusturvalautakunnan kokoontuvan heti perään kuulemaan osapuolia.

Oma ihmeellinen kiemuransa oli syysliittokokouksen pöytäkirja, nelisivuinen dokumentti, jonka sivuille 2 ja 3 oli ilmestynyt merkillisiä sotkuja ja nimivirheitä. Sivuilla 1 ja 4 niitä ei ollut, koska niissä on allekirjoitukset ja logot. Kuka hakkeri on ollut asialla? Tietokone ei tuollaista keksi ja vääristellyt sivut olivat eri fontista kuin aidot sivut 1 ja 4. Kenellä voisi olla halua väärentää virallinen asiakirja saattaakseen liiton toiminnan naurettavaan valoon? Tutkitaan.

Muutoin oli ilmassa vilpitön halu puhaltaa yhteen hiileen eikä kusta siihen.

MH

Syysliittokokous 29.11.1997 Helsingin petankkihallilla

15-vuotisjuhlintaa

Läsnä oli edustajat 28 jäsenseurasta ja tärkeimmistä päätöksistä saamme lukea siellä sun täällä toisaalla tässä lehdessä. Kaiken kaikkiaan kokous sujui mukavasti ja hyvässä hengessä. Vaikka syksyn mittaan olikin esillä kaikenlaista hässäkkää, nähtiin että onneksi vain asiat riitelevät, eivät ihmiset. Muutamat turisteina kokouksessa mukana olleet kertoivat jopa pettyneensä, kun odotettua kunnon tappelua ei syntynytkään...

Kokouksen yhteydessä myös juhlistettiin liiton 15-vuotista taipaletta. Tämän kunniaksi liitolle kutsuttiin kaksi kunniajäsentä, joille ojennettiin kunniakirjat, kukat ja mukilliset Pastista:

Kunniajäsen no 1. Juha Komsi (mm. liiton ensimmäinen puheenjohtaja 1982)

Kunniajäsen no 2. Jorma Kujanpää (mm. liiton puheenjohtaja 1983-1986)

JP


Kommentti: Näkekää kun katsotte

Vanhan opettajan huudahdus ei ole kielellisesti moitteeton, ajatuksena aivan timantti. Esimerkki. Vastustaja heittää, toinen joukkue seisoo missä kuuluukin ja katsoo minne sattuu. Jos se katsoisi tarkkaan millaisella heitolla vastustaja pääsi 30 sentin päähän, se olisi viisaampi. Olisi ilmaista tietoa tarjolla, mutta ei kiinnosta.

Olisi kiva, jos jokainen panisi mielessään rastin ruutuun: Olenko A) kehittyvä, B) paikalleen jämähtänyt, C) taantuva pelaaja. Kun nyt tunnen itseni, repeän vielä rehellisemmäksi. Haluanko todella valmennusta? A) Kaipaan sitä niin, B) Se ei varsinaisesti häiritsekään, C) Ei niin mitään tarvetta.

Nyt pitäisi kerätä kupongit ja seurassa voitaisiin ruveta miettimään valmennusta niille, joilla on motivaatiota. Muille se on paitsi turhaa myös häiritsevää. Se häiritsee heidän seurusteluaan, joka ilmenee pelailuna. Siinä ei ole mitään häpeämistä, eikä sellaista pelaajaa saa mennä kiusaamaan viisauksilla. Voi vielä lopettaa hauskan harrastuksen.

Eri ongelma on, että sosiaaliset naiset menevät valmennustilaisuuksiin kun muutkin siskot menevät. Miehet taas ovat usein niin hyviä, ettei heidän tarvitse. Missä ne hyvät miehet ovat silloin, kun SM-mitaleita jaetaan?

MH


Petankkiko tuurilaji?

Usein kuulee pelaajien manaavan huonoa tuuriaan. Joku joutui kovaan alkulohkoon tai yksi ennakkosuosikeista tuli vastaan jo heti ensimmäisellä pudotuskierroksella. Tai sitten pelin ratkaisuhetkillä tärkeä asetuskuula osui kiveen tai hyvän iskun jälkeen vastustajan kuula kontrasi omaan takakuulaan jääden ykköseksi.

Pelitilanteissa toki onnella on aina hieman vaikutusta, juuri edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa. Jos joukkueet ovat kovin eritasoisia, ei muutaman pienen sattuman pitäisi vaikuttaa lopputulokseen. Tasavahvojen joukkueiden mittelössä se sensijaan saattaa ratkaista koko ottelun, pyöreillä kuulilla kun pelataan.

Samahan pätee tietysti niin moneen muuhunkin urheilulajiin. Esimerkiksi jalkapalloilun maailmanmestaruus ratkeaa usein yhden vaivaisen maalin erolla tai jopa rankkarikisassa. Toinen joukkue on saattanut pelin aikana heilutella maalitolppia useammankin kerran, mutta toinen vain sattuu sen yhden kerran onnistumaan.

Suoranaisesti kuitenkin rouva Fortunaa voidaan syyttää erilaisten arvontojen lopputuloksista. Olen usein sanonutkin, että jos tämänpäiväinen petankkikisa uusittaisiin huomenna täsmälleen samoin joukkuein, mutta uusin arvonnoin, saattaisi lopputulos ja joukkueiden sijoitukset olla hyvinkin paljon erilaiset. Tämä teoria olisi ihan kiva joskus käytännössä kokeilla, mutta sen järjestäminen olisi aika vaikeaa. Siksipä piti ottaa tietokone apuun.

PETSIMU -ohjelma simuloi 64 joukkueen petankkikisan muutamassa sekunnissa ja simuloinnin voi uusia kuinka monta kertaa tahansa. Kunkin simulaation jälkeen kaikkia kisan vaiheita voi tarkastella tietokoneen ruudulta. Joka kerralla pelaavat täsmälleen samat joukkueet, mutta kaikki alkulohko- ja jatkopeliarvonnat tehdään uudestaan. Kullekin joukkueelle on määritelty tietty pelitaso ja parhaan mukana olevan, eli numeron 1 taso on 83 %. Muiden taso on siitä alaspäin prosentin välein, joten viimeisen, eli numeron 64 taso on 20 %. Tämä vastannee aika hyvin esimerkiksi jotakin SM-trippeliä; kukaan ei ole täydellinen ja huonoimmatkin osaavat ainakin vähän pelata.

Ensin ohjelma arpoo joukkueet 16 poulelohkoon, joista kustakin pääsee kaksi parasta jatkoon. Jatkopelit pelataan sitten cuppina, eli voittajat jatkavat ja hävinneet putoavat armottomasti. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella arvotaan kullekin poulelohkon ykköselle vastustajaksi jonkun lohkon kakkonen, seuraavilla kierroksilla peliparit arvotaan aivan satunnaisesti.

Simulaatioissa A parempi joukkue voitti aina huonomman, joten paras joukkue voitti aina koko kisan, muut sijat sensijaan jakautuivat miten sattui. Jos esimerkiksi toiseksi paras joukkue joutui pelaamaan sitä parasta vastaan jo ennen finaalia, ei joukkue ikinä saavuttanut sille kuuluvaa hopeamitalia.

Simulaation A tilanne ei kuitenkaan täysin vastaa todellisuutta. Kaikkihan me tiedämme sen, että käytännössä jokaisen joukkueen suoritustaso vaihtelee hieman samankin pelipäivän aikana. Välillä tulee huonoja pelejä, välillä parempia. Siksipä simulaatioissa B on lisätty vaihtelukerroin 10, eli jokaisen joukkueen pelitaso vaihtelee satunnaisesti +/- 10 % jokaisessa pelissä. Sen parhaan joukkueen taso siis vaihtelee välillä 73-93 % ja vastaavasti 19. rankatun joukkueen välillä 54-74 %. Täten siis huonompi joukkue voi silloin tällöin voittaa paremman, aivan kuten oikeillakin pelikentillä. Tämä sotkeekin tulostilastoja jo aika mukavasti, ykkönen ei läheskään aina voita, onpa se muutaman kerran jäänyt jopa 8:n parhaan ulkopuolellekin.

Mitä tästä sitten opimme? No ainakin sen, että jos halutaan löytää todellakin paras, niin yksittäiseen, varsinkaan cup-muotoiseen kisaan ei kannata kauheasti luottaa. Jonkinlainen sarjamuotoinen pelisysteemi kaikki kaikkia vastaan tai useampi osakilpailu lienevät parhaat tavat asettaa joukkueita oikeaan paremmuusjärjestykseen.

Jos joku haluaa itse kokeilla samanlaista simulointia, voi tässä käytetyn pienen yksinkertaisen DOS-ohjelman imuroida Liiton nettisivuilta osoitteesta: http://www.icon.fi/petanque/sekavat/petsimu.htm

Simulaatio A    1.   2.   3.   4.   5.   6.   7.   8.   9.   10.

Kultaa          1    1    1    1    1    1    1    1    1    1
Hopeaa          2    3    4    2    2    2    2    4    7    2
Pronssia        3    2    6    3    3    3    3    3    2    5
Neljäs          8    11   8    7    6    14   7    5    10   7

Sijat 5-8       6    4    2    4    7    4    6    2    3    4
                7    7    5    5    8    6    9    10   6    9
                13   12   9    10   15   9    11   11   12   12
                5    16   18   17   20   28   14   13   13   16

Simulaatio B    1.   2.   3.   4.   5.   6.   7.   8.   9.   10.

Kultaa          1    1    7    2    4    3    3    2    1    1
Hopeaa          2    2    2    3    5    1    2    5    4    2
Pronssia        5    5    1    6    7    8    6    4    6    5
Neljäs          8    19   6    7    16   12   8    13   17   18

Sijat 5-8       3    6    4    4    3    4    5    1    3    3
                4    8    9    10   6    6    11   7    5    6
                6    10   11   14   9    11   12   8    7    11
                10   14   14   23   11   14   23   22   10   21

JP


Talven tulospörssi

VII Ay-turnaus Anjalankoskella Myllykosken jalkapallohallissa 14.2.1998

Kovaa menoa Ay-kisassa. Yli 200 kilpailijan (70 joukkuetta) petankkiturnaus on harvinaisuus talvikaudella Suomessa. Sellainen kuitenkin koettiin Ay-turnauksessa Myllykoskella lauantaina 14.2. TUL:n Ay-liikunnan ja Petanque Sport Club Anjalankosken yhteisprojekti toi kentille taatusti tuttuja petankisteja, mutta myös työpaikkojen ja osastojen kilpakenttiä vielä vältelleitä harrastajia.

16 alkulohkon ja sijoitusotteluiden kautta A-finaaliin kertyi tuttuja nimiä. Kun A-finaali edistyi oli selvää, että HLV/Kipinä I Samuli Kankkunen ja kumpp. menestyisi. Vanhastaan tiedettiin etteivät Lahden Teräsmiehet antaisi periksi, joten ei ollut mikään yllätys, että joukkueet kohtasivat loppuottelussa.

Viiden joukkueen alkulohkojen pelitapa ei kaikkia miellyttänyt, mutta kun alkulohkot oli vietävä läpi kolmella kierroksella ei vaihtoehtoja ollut, ja näinkin turnaus kesti 11 tuntia. Ainahan arvonta ratkaisee jotain, ei sitä voi kieltää - toiset saavat vahvempia vastustajia kuin toiset jne.

Pääosin järjestäjät saivat kiitosta pelin ohjauksesta ja huollosta. Ay-kisassa tavanomaista useammin joudutaan joukkueita odottelemaan ja etsimäänkin seuraavalle kierrokselle.

Ay-kisa osoitti että liitot, osastot ja yritykset voisivat useamminkin varsinkin kesätapahtumiinsa liittää petankin. Osaavia toimeenpanijoita on rajoitetusti, mutta liiton jäsenseurat varmasti tulevat pyydettäessä apuun.

A-Finaalissa sijoitettiin kaikki 16 ja palkittiin 8 joukkuetta. B- ja C-finaaleissa sijoitettiin 8 ja palkittiin 3 joukkuetta ja D- ja E-finaaleissa palkittiin voittajat.

Veikko Stavén

Lahti Boule

Lahden hallilla on talven mittaan kokeiltu hieman uudenlaisia pelisysteemejä. Joukkueiden pelaajamäärän on saanut vapaasti valita välillä 1-3, vain kuulien määrä on määrätty kuuteen per joukkue. Tämä hieman helpottaa joukkueiden kasaamista, kun voi itse valita pelaako duppelia vai trippeliä. Tai jos ei pelikaveria satu löytymään ollenkaan, niin sitten singeliä yksinään kuudella kuulalle. Lisäsääntönä vielä on ollut, että on aivan sama, kuka niitä kuulia joukkueessa heittää. Esimerkiksi duppelijoukkueessa ampuja on saanut heittää vaikka kaikki kuusi kuulaa yhdellä kierroksella, jos pelitilanne on sitä vaatinut.

Vuoden ensimmäiseen kisaan olisi ollut tulijoita paljon enemmän, kuin voitiin ottaa. Sitten taas maaliskuun yökisa jouduttiin kokonaan peruuttamaan osanottajakadon vuoksi. Yhtenä syynä tähän oli tietenkin samanaikaiset Salpausselän kisat ja samana iltana pidetty joukkuemäen kilpailu ja iltajuhla. Jossa muuten sielläkin jouduttiin joukkuemäki vaihtamaan yksilökisaksi myös joukkueiden vähyyden vuoksi. No, pääasia kuitenkin että Ahonen voitti. Mutta ei siis Mika vaan Janne. Eikä siis petankissa vaan mäkihypyssä. Vaan voittihan Mikakin sitten seuraavana aamuna. Mutta ei kuitenkaan tällä kertaa Ahonen vaan Häkkinen. Eikä siis petankissa vaan vormuloissa.

JP

Kohti naisten MM-kisoja

Lauantaina 7.3. järjestettiin Tukholman Boulodromella naisten trippeli-kisat. Tapahtuman nimi oli För-VM eli esi-MM, johtuen kesän naisten MM-kilpailuista, jotka järjestetään Tukholmassa. Järjestäjänä toimi Djurgårdens IF, joka oli kutsunut kisoihin mukaan myös suomalaisia joukkueita, joita paikalla oli kaksi. Yhteensä joukkueita oli 12 joista paikallisia siis 10. Suomen joukkueet olivat Suomi 1 eli Marita Railio, Jaana Virtanen ja Jenni Ranta-Kahila sekä Suomi 2 eli Outi Raitasuo, Kaarina Nieminen ja Helena Kankaanpää. Pelit pelattiin kolmena neljän joukkueen alkulohkona joiden voittajat sekä paras kakkonen pääsivät välieriin. Värikkäiden vaiheiden jälkeen molempien suomalaisjoukkueiden kohtalona oli pudota pois mitalipeleistä hyvistä esityksistä huolimatta. Molemmat joukkueet voittivat kolmesta pelistään kaksi mutta jatkoon saakka se ei riittänyt. Arvokasta kilpailukokemusta tuli kuitenkin varmasti jälleen kerran roppakaupalla. Naisten motivaatio oli huipussaan ja tämän tyyppiset kilpailumatkat ovat varmasti erinomainen keino nostaa naishuippujemme tasoa. Kaiken kaikkiaan matka oli suomalais-iskuryhmältämme erittäin onnistunut.

Aku Haljoki


Suomen Petanque-Liitto ry