Monet ovat sitä mieltä, että pitäisi hienotunteisesti vaieta siitä, jos pelaajat lisenssikisoissa tai jopa kansallisissa edustustehtävissä ovat nakit silmillä runsaan kastikkeen käytön vuoksi. Entä jos tuomarille tai juniorihuoltajalle tai muulle virkailijalle käy samoin? Puhuminen on muka lajin imagon kannalta väärin, vaikka vesselit itse hoitavat lajin imagoa suoraan sepaluksesta. Ei Suomen jääkiekkokaan Karalahteen kaatunut, joten jos kerran alettaisiin täältäkin päästä.
Olen melko oikea henkilö puhumaan asiasta, sillä saadessani kerran 80-luvulla liiton edustustehtävän paransin kilpailujännitystä edellisenä iltana. Lääkitys ei ollut kohdallaan, sillä seuraavana aamuna se jännitys oli tallella ja lisäksi vielä kankkusen jännitystila. Havaitsin, ettei ollut fiksua tulla Köpikseen vapisemaan Suomen puolesta.
Kelju aforismi toteaa, että tyhmä oppii omista kokemuksistaan, fiksu toisten. Aforismi ei kerro keitä ne sitten ovat, jotka eivät opi omistaankaan, vaikka niitä kuinka toistaisi. Ei ole liiton asia tehdä mitään, sillä liitto ei ole kasvatusneuvola eikä päihdeklinikka. Niitä hoitavat eri firmat. Kaikki sanottava on sanottu esimerkiksi satojen kisojen tuomaripuhuttelussa aamupuhtehella. Sen sijaan liitto voi entistä aktiivisemmin olla tekemättä mitään, esimerkiksi olla valitsematta toistuvaistörttöjä edustustehtäviin.
Muistakin kivoista asioista tämä numero joutuu kertomaan. Johan tässä kerkisi myönteinen vaihe ollakin heinäkuussa.
MH
Kädenvääntö ja takapotkut MM-valintojen yhteydessä ovat tulleet julkisiksi elokuussa sen vuoksi, että Henri Palmqvistin kirjeet puheenjohtaja Taipaleelle ja kilpailupäällikkö Niemiselle ovat levinneet monisteina tuntemattomalle määrälle petankisteja. Yksityiskirjeet ovat siis avoimia kirjeitä lähettäjän toimesta. Ne sisältävät syytöksiä mm. varapuheenjohtaja Gripenbergiä kohtaan ja asiaankuulumattomia vihjailija/juoruja/tietoja muistakin henkilöistä. Silti kirjeet julkaistaan faksimilenä siksi, ettei kukaan voi väittää niitä manipuloidun. Osa lukijoista ei vielä tunne jupakkaa täysin, joten pääkohdat kertauksena.
SM-kisoissa yksi joukkue oli jo varmistanut MM-lippunsa, mutta ennen viimeistä eli Oulun valintakisaa kahdella oli mahdollisuuksia toiseen MM-paikkaan, Hennessy-Teamilla ja Ricardilla. Hennessy oli pisteissä edellä niin, että sille olisi riittänyt finaaliin pääsy, Ricardin olisi pitänyt voittaa finaali.
SM-sarjan loppuotteluissa Järvenpäässä joukkueet olivat kontaktissa ja erilaisia diilejä leijui ilmassa. Kysyessäni puheenjohtajalta, mitä asiaa pelaajilla on tehdä mitään diilejä liiton valinnoista, hän vastasi, että ainoa hyväksyttävä diili olisi ollut herrasmiessopimus olisi tietenkin ollut se, että kumpikaan ei lähde Ouluun. Siinä ainakin olisi säästynyt rahaa.
Nyt vahdittiin, soiteltiin ja tarkisteltiin, joukkueiden jäsenet soittelivat toisilleen ja "tiedot" kulkivat eetterissä. "Mitä se sanoi ja voiko siihen luottaa?"
Puheenjohtaja Taipaleella taas oli pätevä syy saada luotettavaa tietoa kootakseen viisi miehistöä Viro-maaotteluun, jonne lähtö oli 15.8. Se oli vaikea ja sotkuinen homma epämääräisten vastausten vuoksi. Henri Palmqvist ilmestyi terminaaliin, kuten pitikin, mutta katosi sieltä ja tilalle ilmestyi viime hetkellä Harri Näsilä. Yllätys matkanjohtajalle. Sattumoisin soitin Henrin kotinumeroon perjantai-iltapäivänä, jolloin vastaaja ilmoitti: Olemme Virossa.
Ouluun ilmestyi samanaikaisesti kaksi ennalta ilmoittautunutta joukkuetta, toinen oli oululainen ja toinen Mönkijät, joilla oli Ricardin kasvot. Hennessy-team repi hiuksiaan Pärnuun matkalla olevassa linja-autossa.
Tästä on hyvä jatkaa, sanoo Onnenpyörän juontaja. Syntyneen rähinän johdosta ensin HP:n kirjeet Taipaleelle ja Niemiselle.
|
Helsinki 18.8.1997
Pertsa, nyt kun olet ollut Virossa ja kuullut kuinka puhetta voidaan saada aikaan kuulematta asian toista puolta niin ajattelin kirjoittaa sinulle. Menkäämme siis asiaan: EPÄPUHDASTA PELIÄ "hallinnon nimissä" Kyse on ja hyvin tärkeästä MM-valinnasta Oulussa. Kuten muistat nämä Henan sumplimiset ja tarjoukset Oulun Boulisteille MM-valintojen "poistamisesta" Oulusta ja siirtämisestä Kotkaan. Muistat varmaan kun kerroin sinulle, että ulkomaisten joukkueitten osallistuminen Oulun kisaan on Henan toimesta kielletty. (Asia joka on täysin vastoin kilpailuvaliokunnan näkemystä asiasta.) Yleensäkin on ihmetyttänyt se miksi Hena on kilpailuasioissa yhteydessä Ouluun eikä Jallu, jolle asiat kuuluvat. On myönnettävä, että Henan joukkueen kannalta on parempi mitä vähemmän osallistujia sitä paremmat mahdollisuudet heillä on. Jo alusta alkaen meistä on tuntunut, että eräs herra käyttää liittohallinnon asemaa omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen niin ikävältä kun se kuullostaakin. "SOPIMUKSET" Lisäksi olet tietoinen, että heidän aloitteestaan olemme yrittäneet päästä yhteisymmärrykseen miten muuten MM-paikka voitaisiin ratkaista kuin kilpailemalla Oulussa. Olemme kauhulla ajatelleet mitä olisi tapahtunut jos Oulu olisi Henan tarjoukseen suostunut ja ilmoittanut liitolle, ettei halua pitää MM-valintakierrosta. Olisko jätetty olemassaolevat tulokset voimaan? Olisiko Kotka "kylmänrauhallisesti" vain päätetty viimeiseksi osakilpailuksi Oulun sijasta? Tilanne olisi meidän kannalta jäänyt täysin arvailujen varaan? Mestaruussarjan finaaleja esitettiin vaihtoehdoksi ratkaista tämä asia mutta se ei käynyt Markolle. Ilmassa oli myös "rahatarjous" jotta emme menisi Ouluun. Hurjin tarjous oli kuitenkin Järvenpäässä SM-sarjan loppuotteluiden yhteydessä, jolloin olimme pelaamassa yhden tappion jälkeen Vellun joukkuetta vastaan. Silloin kaksi henkilöä MM-paikasta taistelevasta vastajoukkueesta rupesi huutelemaan kentän laidalla (päästyään itse semifinaaleihin). "Tehdään diili!". Toisen matsin voitettuamme oli edessämme kolmas hiton tärkeä matsi niin Marko ja Tuukka ehdottivat kesken pelin, että "mestis ratkaisee, jos he häviävät meille ja me voitamme koko paskan" niin me lähdemme MM-kisoihin. Sanoimme heille, että jutellaan siitä kunhan me pelataan ensin tärkeä matsi, ja voitetaan se. Voiton jälkeen kävimme syömässä ja keskustelimme asiasta joukkueen kesken ja päätimme hyväksyä tarjouksen edellyttäen, että liitto (paikalla olleet sinä ja Jallu) hyväksyy asian. Tultuamme syömästä Marko sanoi, että "Jallu Nieminen ei hyväksy sopimusta". Kysyin silloin mikä on tilanne Jallulla käynnissä olevassa pelissä: Tilanne oli 8-7 joten en katsonut aiheelliseksi häiritä Jallua vaan totesimme vastustajalle, että Oulu ratkaiskoon. MAHDOLLISUUTEMME Siihen päivään saakka olimme ajatelleet, että mahdollisuutemme olivat hyvin pienet Oulussa, mutta mestiksen finaalit muuttivat asioita hieman. Markon jengi oli meitä vastaan ihan paperia ja loput pelitkin menivät hyvin. Joten jokaisen meistä mielessä liikkui ajatus "miten olisi Oulu". Petri oli puhki, minä itseasiassa jo sopinut Peter Kulmin kanssa menostani Eestiin ja Olli oli armeijassa. Asia jäi auki. Ainoa asia, jonka sovimme joukkueen kanssa oli että meillä ei ole mitään kiirettä tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen. Päätimme myös, että asian pitäminen omana tietonamme (johon meillä oli mielestämme oikeus) on ainoa asia, jolla me voimme vastata heidän törkeisiin jeppuiluihinsa. TUUKKA JA MARKO OULUUN Kun keskustelin Markon ja Tuukan kanssa lähdostämme Ouluun niin molemmat herrat sanoivat puhelun päätteeksi:" koska et osaa sanoa 100%:sti, että et lähde Eestiin niin he (Markon jengi) menevät ainakin Ouluun". Tuukan kanssa puhuin viime keskiviikkona ja Markon kanssa pari viikkoa sitten ennen kisoja. ENNAKKOILMOITTAUTUMINEN Toista viikkoa sitten soitin Ouluun ja kysyin Seijalta onko tiedossa mitään sellaista, jota meidän tulisi tietää. Seija kertoi, että he ovat päättäneet viikon ennakkoilmoittautumisajasta, josta tulee kirje seurojen yhteyshenkilöille. Viikolla ennen WG:tä ajattelin, etta hitto soikoon, jos ilmoittautumisesta tuleekin sitoava mutta ajattelin ettei sitovaa ilmoittautumista ole Suomessa vielä nähtykkään. Varmuuden vuoksi lähetin kuitenkin torstaina ilmoittautumislapun Ouluun: Joukkue "Mönkijät, Kai, Tapsa,Marjut", jotta paikka kisoissa olisi varmistettu siltä varalta, että "joku liiton herra" saa Oulun pitämään kiinni viikon ilmoittautumisajasta. TIEDUSTELUSOITTOJA Viimeisen viikon aikana on Tuukka jutellut Ollin kanssa ja Olli on ilmoittanut Tuukalle, että hän haluaa lähteä Ouluun. Marko puolestaan soittanut Petrille ja Petri oli ilmoittanut Markolle olevansa halukas lähtemään Ouluun ja samalla Markon pyynnöstä vastannut Markolle, että hän ja Olli eivät lähde Ouluun jos Henri ei lähde mukaan. Kenen tällaisia lupauksia tarvitsee antaa mutta sellaisen Petri antoi. EESTIIN VAI OLULUUN Olin myös kuten hyvin tiedät ollut ilmoittautunut Eestin matkalle turistina. Sinne olin myös menossa hyvin pitkän aikaan, mutta kun huomasin Marjon jengin sähläilyn niin ajattelin että mikäpä tuosta eiköhän menemiseni Eestiin turistina ole täysin oma asiani. Toisaalta menemiseni Eestiin ei ole yksinomaan minun asiani vaan siihen on myös joukkueella oma sanomisensa ainakin kun on kyse MM-karsinnasta. Olin lupautunut pelaamaan sinun ja Tapanin kanssa Kalevin kisat edellyttäen, että Tapani saa lisenssin. Vieläkään en tiedä saako Tapani pelata Eestissä lisenssikisoisssa ja toiseksi paikalla oli niin paljon turisteja, että en kantanut huolta minun tilallani pelaavan pelikaverin löytymisestä. Pelaamiseen liittyvässä tärkeysjärjestyksessä oli miettiä mitä tulisi tehdä ko. viikonlopun suhteen: Eesti vai Oulu? Markon saapuessa satamaan, ajattelin mielessäni, että nöin hölmöä touhua en ole nähnytkään. "Mitä ihmettä tuo mies täällä tekee? Ei se voi olla noin hölmö kun on kyse MM-paikasta ". Samalla hetkellä vieressä istunut henkilö sanoi minulle. "Onneksi olkoon MM-paikasta", kysyin "miten niin eikö Markoa pitäisi onnitella?", jolloin hän sanoi siihen, että "tuskin sinä niin typerä olet, että astut tuohon laivaan kun Marko on täällä". Enkä astunutkaan vaan tulin kotiin ja soitin Petrille ja pyysin varmistamaan Oulusta osallistumisemme kisaan. Ja tapahtui kuten arvatekin saattoi. Oululaiset olivat antaneet lupauksen Henalle, että kisoihin ei oteta jälki-ilmoittautumisia, joten kisaan on hyväksytty kaksi ennalta ilmoittautunutta joukkuetta: nimetön oululaisten joukkue ja joukkue "Mönkijät, Kai, Tapsa, Marjut". Mielenkiintoista tietenkin on, että Hena, Marko, Tuukka ja Iivo eivät tiedustelleet meiltä olemmeko me tuo "Mönkijät, Kai, Tapsa, Marjut" joukkue kun ilmoitus oli toimitettu Helsingistä, helsinkiläisen kamerahuoltoliikkeen paperille kirjoitettuna. Seija Tikka ei uskonut Petriä, että se Mönkijät joukkue oltiin me vaan halusi tarkat tuntomerkit ilmoittautumislapusta. Soitin Seijalle ja kerroin, että kyse on helsinkiläisen Kamerahuolto Mustonen & Laine käyntikortin takapuolelle kirjoitettu ilmoittauminen luettelin kaikki lapun yksityiskohdat ja ilmoittautuminen oli OK. Seija sanoi, että hänen on soitettava pari puhelua, jotta voi ilmoittaa meille onko tulemisemme OK. Jonkin ajan kuluttua Seija soitti minulle ja samoin soitti Määtän Eero Petrille ja sanoi: " Tulkaa kisoihin ja pelataan kisat". Olin nähnyt vain Markon satamassa enkä nähnyt hänen nousuaan laivaan sen sijaan minä ja Olli puhuimme illalla Tuukan kanssa ja hän manasi, että hän olisi halunnut lähteä Ouluun ja kaverit lähti Eestiin. Tosin Tuukka kertoi Markon maininneen hänelle paluumahdollisuuksista ja menoaikeista Ouluun. Olimme melko varmoja, että miehet ilmestyvät vielä Ouluun vaikkakin he olivat vetäneet sitovan ilmoittautumisensa Oulun kisoista pois. OULUSSA Hulluin tilanne oli Oulussa, jonne ilmestyi kilpailupaikalle 5kpl oululaisia joukkueita, joiden ei annettu osallistua TERWA-trippeliin, kun Henalle oli annettu sitoumus, ettei jälki-ilmoittautuneita oteta mukaan. Tästä johtuen oululaisia seuratovereita tyydyttääkseen Oulun Boulistit päättivät pääkilpailun jälkeen pidettävästä PR-kilpailusta. Ainakin MM-valinta TERWA-trippelillä oli yleisöä. LOPPUSANAT Kirjoitan koska pidän tärkeänä, että pääset lukemaan tämän hyvissä ajoin ennekuin vedät liian nopeita johtopäätöskiä kuultuasi asiasta vain toisen osapuolen mietteitä. Toisaalta on sanottava, että pidän hämmästyttävänä sitä, että Marko ja Iivo lähtivät Eestiin. Tosin onhan kaikkien tiedossa se, että IIvolla oli lomaa armeijasta myönnettynä Viro-Suomi maaottteluun. Mutta toisaalta Oulusta oli hyvät yhteydet niin, että Markon joukkue olisi ehtinyt myös Suomi-Eesti maaotteluun käytyään ensin Oulussa. (Näinhän tilanne oli alunperin ajateltu). Lisäksi on surkeata kuultavaa, että Suomi-Eesti maaottelusta saatujen eestiläisten tietojen mukaan edustuspelaajaksi nimetty Iivo ei ollut edes kykenevä pelaamaan huonon kunnon vuoksi. Lähestyn sinua tällä avoimella ja rehellisellä kirjeellä henkilökohtaisesti ja toivon, että mikäli asiaan liittyy kysymyksiä tai muuta vastaavaa niin otat yhteyttä minuun mitä nopeammin sen parempi. Terv. Henri |
|
Helsingissä 19.8.1997
Jallu, eilisiltaiseessa puhelinkeskustelussamme sanoit minulle, että Oulun Boulistien Terwa-trippeli, MM-valinnat muutetaan jälkikäteen PR-kilpailuksi perustuen sinun päätökseesi keskusteltuasi Boulistien seija Tikan kanssa ja näiollen kilpailusta ei jaeta MM-pisteitä. Soitin keskustelumme jälkeen Oulun Boulistien Seija Tikalle (puh. 08-3117891). Keskustelun perusteella haluan tuoda julki seuraavia asioita: Kun Seija Tikka oli soittanut Oulusta viime keskiviikkona kännykkääsi (Kiinaan) niin asia on ollut aivan toisin kun annoit puhelussamme ymmärtää. Seija Tikka oli Hana Laukkaselta (Ouluun määrätty tuomari ja liitohallituksen jäsen) saanut sellaisen käsityksen, että Terwa trippelissä ollakseen MM-valinta tulee olla vähintään kahdeksan joukkuetta. Tästä syystä Tikka tiedusteli voiko kisaa muuttaa PR-trippeliksi. Keskutelunne on päättynyt siihen, että olet pyytänyt Tikkaa soittamaan liiton puheenjohtaja Taipaleelle. Tikka soitti Taipaleelle ja puheenjohtaja tarkisti, että sääntö koskee vain yleisen sarjan SM-kisojen SM-arvon säilymistä. Sanoit puhelimessa, että Tikka olisi halunnut muuttaa kilpailun PR-kilpailuksi koska Aallon porukka eikä Henrin porukka olleet ilmoittautuneet kisaan. Tämä ei pidä paikkansa, sillä Aallon porukka oli ilmoittautunut kisaan Hennessynä ja Henrin porukka Mönkijöinä. (Liitolla ei ole ilmoittautumiseen liittyvää säännöstöä eikä liioin Oulun kilpailukutsussa ollut mitään erittelyä ilmoittautumisessa mainittavista asioista). Joukkue Hennessy on todellisuudessa vetänyt sitovan ilmoittautumisensa pois vasta perjantaina. Liiton Taipale ja Boulistien Tikka olivat päättäneet ja sopineet, että MM-valinta pidetään kolmen ennakkoilmoittautuneen joukkueen (Hennessy, Boulistit, Mönkijät) kesken. Tikka ei katsonut asiaa tarpeelliseksi ilmoittaa sinulle Kiinaan kun Taipale asian tietää, onhan hän liiton puheenjohtaja ja toisaalta edellisen puhelun aikaan olit menossa lentokoneeseen, matkalle Pekingiin. Sanoit minulle puhelimessa, että liiton tuomari olisi jäänyt pois kisoista sen takia, että kyseessä oli yhtäkkiä tapahtunut pelimuodon muutos. Sekin asia on täysin väärä tieto, sillä pelimuotoa ei ollut muutettu kun Hana Laukkanen ilmoitti perjantai-iltana esteeellisyydestään saapua Ouluun. (Tässä yhteydesä muistutan tilanteesta kun Kujanpää ei saapunut Loimaalle 1995 mestaruuussarjan kierrokseen). Kilpailumuodon muuttaminen muutamaa päivää ennen kilpailua liiton kilpailupäällikön toimesta olisi sekin liiton hallinnon kannalta mielenkiintoinen toimenpide. Jos kyseessä olisi ollut kilpailumuodon muutos niin liiton sääntöjen mukaan sen olisi pitänyt tapahtua kuukautta ennen ja kaikille seuroille ilmoitettuna. Asia, jonka hyvin tiedät koska Hena Gripenbergin esityksestä Oulu asiaa harkitsi kuukautta ennen kisoja. Sanot, että olet puhunut kaikkien muiden paitsi kahden hallituksen jäsenen kanssa ja "Pertsa hoitaa ne huomenna". Korostit, että kaikki ovat 100% esittämäsi näkemyksen takana, että Oulun kilpailu oli PR-kilpailu eikä näin ollen lasketa mukaan MM-valintapisteitä jaettaessa. Joukkueellemme eikä seurallemme ole missään vaiheessa ilmoitettu Oulun kilpailun pelimuodon muutoksesta eikä muutosta ole missään vaiheessa tapahtunut. Siihen, että olemme ilmoittautuneet kilpailuun joukkuenimellä "Mönkijät-Kai, Tapsa, Marjut" on oma selityksensä, joka löytyy Pertsalle kirjoittamasta kirjeestäni. Olemme joukkueeni kanssa lähdössä viikoksi tavoittamattomiin ja sen vuoksi haluan lähettää tämän viestin sinulle ja toivon että et "jyrää" hallituksessa esittämääsi vääriin tietoihin perustuvaa näkemystä. Asiat voit tarkistaa Oulun Boulisteilta, Pertsalta ja Hanalta. Oulun osalta näet kilpailupöytäkirjasta mikä kilpailu on ollut kyseessä ja mitkä joukkueet ovat kisaan osallistuneet. Ilmaisit puhelimessa, että "Palmqvist, Turkkila, Sinnemaa eivät lähde MM-kisoihin". Tiedämme hyvin jyräävän luonteesi, mutta laatimasi kilpailuohjelma MM-valintojen suhteen on toteutettu liittokokouksen sekä liittohallituksen määräämällä tavalla ja jos tulos ei sitten jälkikäteen miellytäkään niin tällaisella toiminnalla on joka tapauksessa hyvin lyhyet ja ennaltaarvaamattomat jäljet. MM-kilpailut ja pääsy MM-kilpailuihin on kaikkien meidän kilpailijoiden unelma. On turhaa, että mahdollisia "vahoja kaunoja" puretaan hallinnon keinoin näin alaarvoisin keinoin jotta voitaisiin tuottaa harmia "epätoivotuille" henkilöille ja saada "oikea" ja hallitusta lähinnä oleva joukkue edustuspaikalle. Jallu, Pertsa sanoi minulle Eestin risteilyllä keväällä:"Meillä on hallituksessa ongelma, -Jallu!" -Sinusta ollaan käsitykseni mukaan tekemässä suurta syntipukkia, jota johdatellaan antamalla virheellistä ja vääristeltyä tietoa. Kaikilla meillä on pyrkimys saada omaa asiaamme eteenpäin, mutta sen tekeminen likaisin ja laittomin keinoin on anteeksiantamatonta. Terveisin Henri Palmqvist PS. Oheistan kirjeeni sinulle sekä kirjeeni liiton puheenjohtajalle seuraaville tahoille: Liitohallituksen jäsenet ja varajäsenet, Liiton tilintarkastajat, Pétanque-lehden päätoimittaja, Oulun Boulistit, Suomen Lisenssipelaajat sekä muita Suomen pétanqueseuroja. |
Varapuheenjohtaja Henrik Gripenberg on syytösten pohjalta laatinut vastineen, johon myös Hennessy-Teamin kapteeni Marko Aalto yhtyy häntä koskevilta osilta.
"Henri Palmqvist lähestyi Perttiä avoimesti rehellisellä kirjeellä, jonka hän sanoo olevan henkilökohtainen. Saman kirjeen on saanut lukematon määrä muita ihmisiä. Itseeni ja edustamaani seuraan ja sen edustusjoukkueeseen kohdistuneiden syytösten osalta seuraavaa. En ole yhteydenpidossa Ouluun sanonut puhuvani liiton hallituksen nimissä, johon ei olisi valtuuksiakaan, vaan ainoastaan Helsinki-Boulen puheenjohtajana ja edustusjoukkueen managerina.
Henri väittää minun sumplineen ja esittäneen tarjouksia Oulun Boulisteille MM-valintojen poistamiseksi. Ilmoittaessani Seija Tikalle joukkueen Hennessy-Teamin nimellä (ei millään Mikki-Hiiri-nimellä) hän kysyi tiedänkö montako joukkuetta mahtaisi ottaa osaa. Kerroin tietenkin vain kahdella olevan mahdollisuuksia ja sanoin, etten usko että vailla mahdollisuuksia olevat lähtisivät viimeiseen MM-valintaan.
Seija Tikka totesi, että myös Ruotsista ehkä tulee osanottajia. Siihen kerroin, että itse järjestämiini MM-valintoihin (Hennessy Open) en saanut kutsua ruotsalaisia ja että sama kaiketi pätee muihinkin MM-valintoihin. Varmistin asian Jari Niemiseltä ja niin oli Tikkakin tehnyt. Henrin väite kilpailuvaliokunnan erilaisesta näkemyksestä on tuulesta temmattu.
Henriä ihmetytti miksi olin Ouluun yhteydessä kilpailuasioissa eikä Jallu. Tuskin Jallun kuuluu ilmoittaa meidän joukkuetta mihinkään kisoihin. Mitä tarkoitusperiä saavuttaakseen Henri vihjaa erään herran käyttäneen liittohallinnon asemaa hyväkseen?
Kohtaan EPÄPUHDASTA PELIÄ huomatan, että ilmoittauduimme sääntöjen määräämässä muodossa oikeilla nimillä. Oululaisille ilmoitimme, että jos he haluavat pitää PR-kilpailut lisenssikisojen asemesta, emme tule karhuamaan ilmoittautumismaksuja takaisin, ettei oululaisille tulisi kuluja. Tämäkö oli se "rahatarjous"? Kerroimme myös, että seuralle tulisi kohtuuttomat kustannukset tuomarista, jos mukana on vain kaksi joukkuetta. Ulkomaisten joukkueitten osallistuminen olisi heikentänyt Henrin joukkueen menestymismahdollisuuksia enemmän kuin meidän, jos sellaisia olisi hyväksytty.
SOPIMUKSET-kohdasta voin vain valittaa, että Henrillä on niin huono luottamus hallituksen päätöksentekoon. On kai selvää, että jos yksi MM-karsinta perutaan, tilalle järjestetään uusi. "Syyskokouksen päätös karsinnasta".
Ilmoitimme, ettei mestaruussarjan mukaanotto tule kysymykseen, koska kohtaisimme SLP/Ricardin semifinaaleissa. Miksi antaisimme pois edun, jonka olemme ansainneet aikaisemmissa karsinnoissa? Meillehän riittäisi finaalipaikka Oulussa.
Ns. rahatarjous tuli Henrin joukkueen taholta, koska heillä oli huonommat mahdollisuudet menestyä. "Emme lähde Ouluun, jos maksatte meille jotakin". (Olli Sinnemaan puhelinkeskustelu Markon kanssa.) Totesimme laskettuamme Oulun matkan kustannukset, että sama meille kenelle rahat menevät, SLP:lle vai Finnairille ja sillä tavoin pääsemme myös Eesti-maaotteluun. Ilmoitimme, että jos he päättävät asian Järvenpään mestaruussarjapäivänä, asia on OK. He eivät päättäneet, joten meidän puolestamme asia raukesi. Henrin mainitsema hurjin tarjous ei kai olisi mahdollinen, kun meille ei sopinut SM-sarja ratkaisuksi.
Mahdollisuudet olivat aivan samat ennen ja jälkeen SM-sarjan ellei SLP/Ricard "oppinut" jotain uutta. Kahden joukkueen kilpailussa uskoisimme, että meillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet kahden parhaan joukkoon. Ainoastaan, jos meidät voitaisiin huijata, puijata, petkuttaa suoraan valehtelemalla, keksimällä uusia joukkueita jne. osallistumasta kisaan.
Sääntö 4.2 mukaan varapelaajat tulee nimetä ilmoittautumisen yhteydessä. Minkä takia Ouluun ilmoittautui MÖNKIJÄT KAI, TAPSA, MARJUT eikä SLP Ricard Henri, Petri, Olli, jollei kyseessä ollut huijaus?
Eikö olisi ollut normaalia peruuttaa matka ja ilmoittaa pelikavereille, ettei pääse tulemaan? Kun satamaan ilmestyi matkalle ilmoittautumaton Harri Näsilä käytiin vaihtamassa Henrin lippuun uusi nimi. Henri livistää "vessan ikkunan kautta" kertomatta matkanjohtajalle ja pelikavereilleen (Taipale, Kotilainen) mitään. Raukkamaista ja epäurheilijamaista. Mieluummin sitä on hölmö kuin menettää arvostuksensa ja kasvonsa muiden pelaajien silmissä. Lapsellista.
Mielenkiintoista on vielä se, että Seija Tikka sanoi puhelimessa Markolle, että Henrin joukkue ei ole ilmoittautunut. Sitten löytyy valheellinen väite Tuukan ja Markon välisestä keskustelusta ilman todellista tietoa. Miksemme halunneet lähteä Ouluun - se oli selvästi sovittu joukkueen kesken. Marko ei maininnut mistään äkkipelaamisesta Eestistä, kun taas Henri oli kysynyt matkanjohtajalta, että eihän Tallinnasta vain pääse kantosiivellä tänään takaisin. Ajauksena oli varmistaa, ettemme pääse pois huomattuamme Henrin "suuren luokan huijauksen" eli katoamisen.
1. Missään vaiheessa ei ole sumplittu vaan neuvottu. 2. Ulkolaisten osanottoa Ouluun ei kieltänyt Hena vaan Jari Nieminen. 3. Rahatarjouksen teki joukkueellemme vain SLP/Ricard Olli Sinnemaa. 4. Henri oli luvannut pelata Pärnussa puheenjohtaja Taipaleen ja tilintarkastaja Kotilaisen kanssa, ei peruuttanut eikä ilmoittanut muutoksesta. 5. Nimenvaihto Näsilän kanssa viime tipassa. 6. Syytökset hallituksen auttavan Hennessy-Teamia MM-matkalle ovat valhetta. 7. Väite puheenjohtaja Taipaleen mustamaalanneen Jari Niemistä kevään laivakongressissa on perätön. 8. Marko Aallon nimittely hölmöksi on solvaavaa. 9. Oulun MM-karsinnassa juryn jäseninä oli 2 SLP/Ricardin Mönkijää. 10. Ilmoittautumisen väärillä nimillä ilman varapelaajia.
Mikäli Suomen Petanque-Liitossa sallitaan tällainen huijaaminen, valehtelu, liiton puheenjohtajan törkeä hyväksikäyttö ja mikäli epäurheilijamainen käytös palkitaan MM-edustustehtävällä, olemme surkeammassa jamassa kuin uskoimmekaan."
Se oli Henrik Gripenbergin ja Marko Aallon kannanotto. Täsmennyksenä vielä se, että tuomari Hana Laukkasen poisjäänti viime tipassa ei liity koko soppaan, vaan Laukkasen kertoman mukaan kyseessä olivat perhesyyt.
Koska lehden olisi jo kuulunut mennä painoon, mutta soppa kiehui useassa kattilassa, pyysimme aika myöhään puheenjohtaja Pertti Taipaleen kommenttia vaikka Viro-ottelun selostuksen yhteydessä. Siksi se on heti seuraavalla aukeamalla. Jari Nieminen ilmoitti, ettei hän alennu osallistumaan lainkaan Henrin käynnistämään loanheittokisaan, mutta vastaa asiallisiin kysymyksiin.
- Onko siis valintasysteemi liian monimutkainen. Eikö SM-kisa ja yksi valintakisa riittäisi?
- Ei minusta riittäisi. Voidaan harkita määrän pudottamista kolmeen ja siitä tullaan keskustelemaan.
- Entä "sääntö jota ei noudateta kuin joskus", eli kiinnipitäminen ilmoitetusta viikon ilmoittautumisajasta?
- Minusta se on järjestävän seuran asia - onko ilmoittautuneita suuri vai vähäinen määrä ja ehtiikö joustaa. Nythän Oulussa asia kytkeytyi Eesti-valintoihin.
- Pitäisikö ilmoittautumisohjeita tiukentaa? Eikö se ratkaisisi koko asian?
JN kaivaa sääntömonisteen jälleen esiin ja osoittaa kohtaa, jossa mainitaan varapelaajista ja mm. lisenssien numeroista. Toisin sanoen Mönkijöiden ilmoittautuminen oli kilpailusääntöjen vastainen ja olisi pitänyt Oulussa hylätä - toisin kuitenkin kävi.
- Mitä tapahtuu tämän jälkeen? Tarjottimella on kuulemma monenlaista kilpailukielloista Montpellierin lentolippuihin.
- Hallitus käsittelee seuraavassa kokouksessaan sille esitetyt asiat, joista tapaus Oulu ja Montpellier on varmasti yksi.
MH
Paikan päälle ilmestyi 10 trippelijoukkuetta tavoittelemaan pääpalkintona ollutta Nizzanmatkaa. Joukkueet oli karsittu eri puolilla Suomea terassiravintoloissa pelatuissa alkuerissä. Muutamilta paikkakunnilta pääsi finaaliin, kun vain vaivautui käymään ilmoittamassa joukkueen yhteystiedot paikalliseen osakilpailuravintolaan. Monilla paikkakunnilla joutui toki pelaamaankin ja tarjoamaan lyömilleen joukkueille Hennessy-konjakkia tai Pere Magloire -calvadosta.
Kussakin joukkueessa piti sääntöjen mukaan olla vähintään kaksi lisenssitöntä pelaajaa ja mukana olikin ihan aloittelevia pelaajia. Kisa aloitettiin kolmella lohkolla, joissa oli joukkueita 3, 3 ja 4. Pelit olivat melko epätasaisia, sillä monissa joukkueissa oli vanhoja konkareita, jotka eivät olleet hankkineet lisenssiä tälle vuodelle.
Sää oli vuodenaikaan nähden mahtava ja läheinen ravintola Laiska Karhu hoiti huollon hienosti tarjoamalla pelaajille ilmaiseksi kahvit, limskat, pullat ja sämpylät.
Kustakin lohkosta pudotettiin pois kaksi joukkuetta ja näin päästiin neljän joukkueen semifinaaleihin. Aino-Laivan joukkue Lahdesta eli Olli Kaarela, Jukka Pöyry ja Tapio Sappinen pelasi helsinkiläisiä Erikssonin Jokkea ja Vuoren veljeksiä Ilkkaa ja Rikua vastaan. Lahtelaiset pelasivat taidolla ja vähän tuurillakin niin, että helsinkiläiset saivat pisteitä vain yhdeltä kierrokselta kolme kappaletta.
Mönkijät II (Marko Aalto, Jouni ja Joni Sandberg) pelasi Porvoon Mitan (Jorma Kujanpää, Esko ja Matti Kauhanen) kanssa hiukan tiukemman ottelun, porvoolaisille 9 pistettä.
Huipennuksessa kohtasivat siis juuri ne kaksi joukkuetta, jotka ainakin omasta mielestään olivat kovimmat ennakkosuosikit. Keskinäinen psyykkaus oli alkanut jo aamun harjoituspelissä ja jatkunut myös alkulohkon kohtaamisessa. Mönkijät II oli nuo molemmat sinänsä merkityksettömät pelit voittanut, mutta nyt lahtelaisetkin jo asennoituivat viimeiseen ja ratkaisevaan peliin arvokkaiden palkintojen vaatimalla tavalla.
Lahti nousikin ensin helpohkosti 0-7 johtoon. Helsinkiläiset ottivat itseään niskasta kiinni ja pisteitä alkoikin tulla, yksi-toinen-neljä-neljä, tilanne 10-7. Sitten taas lahtelaisille hyvä neljän pisteen kierros Ollin karon ansiosta ja takaisin johtoon 10-11.
Viimeistään tässä vaiheessa molemmat joukkueet alkoivat tajuta, että tässähän onkin tosi kyseessä. Voittajalle on tiedossa mahtava palkinto ja sen eteen joutuu tekemään tosissaan töitä. Kolmen hengen lennot Nizzaan on yksi kovimmista palkinnoista, mitä Suomessa on petankin PR-kisoissa ikinä nähty. Useimmille finaalin pelaajista tämä olikin uran tärkein matsi toistaiseksi ja polvet alkoivat pikkuhiljaa notkua ja kädet täristä.
Siksipä pelin taso ei ollut kovin korkea, mutta jännitystä riitti silti myös vähälukuiselle yleisölle. Tapion tytär Irina selosti pelin kulkua kännykän välityksellä Lahteen muulle perheelle.
Lahtelaiset prässäsivät hyvillä asetuksillaan ja pääsivät kuulaetuun. Marko lähti toiseksi viimeisellä kuulallaan ampumaan snadia ja saikin sen siirtymään noin 15 metriin. Sitten viimeinen kuula lähes kiinni snadiin ja lahtelaisilla oli ensimmäinen katkaisupaikka. Kolme kuulaa jäljellä ja kakkonen. Olli ampui kaksi kertaa ja jättö olisi katkaissut pelin, pelkkä poistokin olisi antanut tilaa katkaista asettamalla. Matka oli kuitenkin pitkä ja vielä Tapiokin joutui ampumaan viimeisellä kuulallaan. Tuloksena poisto ja peli 10-12.
Taas Jukka asetti kohtuullisesti ja otti kuulat pois helsinkiläisiltä, jotka vasta viimeisellään saivat ykkösen. Ja taas lahtelaisilla katkopaikka, neljä kuulaa jäljellä. Paikka ei ollut helppo, mutta asetus sisään tai oman etukuulan tuonti tai hyvä isku olisi riittänyt. Jostain käsittämättömästä syystä se ei neljällä kuulalla onnistunut, vaan piste Mönkijät II:lle ja peli jatkui hermojaraastavan jännittävänä tilanteessa 11-12. Marko heitti snadin melkoisen lyhyelle ja lahtelaisten peli meni sekaisin edellisen kierroksen epäonnistumisen johdosta. Vielä kuitenkin tiukkaa vääntöä ja Markon ampuma karo viimeisellä kuulalla toi puuttuneet kaksi pistettä. Nizzan matka helsinkiläisille 13-12, lahtelaisille Hennessy-villapaidat ja elinikäiset traumat.
Finaalipelin tärkeydestä huolimatta se taisteltiin herrasmiesmäisesti ja jälkipelit Laiskassa Karhussa käytiin hyvässä hengessä.
Kiitokset Oy Harald Zetterström Ab:lle / Kari Kilpiselle sekä muillekin mukana olleille. Toivottavasti turnaus järjestetään ensi kesänäkin, jotta itse kukin pääsee revanssia yrittämään.
JP
Pärnun idyllinen pikkukaupunki tarjosi puitteet viidennelle Eestin ja Suomen väliselle petankkimaaottelulle 17.8.1997. Mukana oli molemmista maista viisi yleisen sarjan joukkuetta, yksi nais- ja yksi juniorijoukkue. Naiset ja juniorit pelasivat paras kolmesta -systeemillä keskenään. Ansioluettelon pohjalta mitattuna Suomella oli mukana paras joukkue kautta aikojen vierasottelussa. Kokemus ei tosin riitä, tärkeämpää on oikea motivoituminen. Pelit vieraskentillä tuntuvat jostain syystä aina olevan meille tuskallisia. Lääke olisi varmasti laajeneva ulkomainen kilpailutoiminta, jotta tuo ulkomaille pääsy ei enää olisi niin ihmeellinen kokemus joillekin pelureille. Liiton edustusmatkalla on pelattava motivoituneesti ja parhaansa antaen. Mikäli tätä itsestäänselvyyttä ei sisäistä, ei ole mukana oikealla matkalla. Motivoitunuttakin pelaaja-ainesta löytyy aina tilalle.
Eestiläiset olivat valmistautuneet ja keskittyneet otteluun hyvin. Kaikki edustusjoukkueet osallistuivat jo edellisenä päivänä Kalevin päivän kisoihin, mutta jäivät mitalipelien ulkopuolelle.
Sunnuntain maaottelu alkoi tasaisesti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Suomi johti otteluvoitoin 3-2. Tämän kierroksen merkittävin nousija oli Suomi II (Mäkelä, Lindström, Leskinen). He olivat 0-12 häviöllä Eestin mestarijoukkuetta (Kvelstein, Saarne, Tomingas) vastaan, mutta Suomi II nousi 13-12 voittoon. Rutiini korostui. Toinen viiden pelin sarja tuli Suomelle 4-1 ja lounaalle lähdettiin Suomen johtaessa yleisessä sarjassa 7-3.
Juniorit avasivat maaottelun voitolla vaikeassa pelissä. Kun pojat keskittyivät ja kokosivat itsensä, Janin ammunta alkoi kulkea ja Kimmon asetus oli tappavan tarkkaa ja Simo pelasi normaalia peliään, ei voittajasta ollut epäselvyyttä. Toinen peli olikin jo helpompi ja koko maaottelu puhtaasti kahdella voitolla. Tärkeintä ei ole tyyli ja suuret eleet vaan tehokkuus ja nöyrä asenne. Ne löytyivätkin niin, että pojilta on lupa odottaa Genevessäkin hyviä tuloksia.
Lounastauko lamautti Suomen niin, että seuraava kierros meni isännille 4-1. Vain Suomi V pystyi avaamaan voittotilinsä. Avausta auttoi huoltajan saapuminen jakamaan mineraalivettä ja asiantuntevia neuvoja. Kolmannen kierroksen jälkeen tilanne 8-7 Suomelle. Ilmassa leijunut yllätyksen maku häipyi neljännen kierroksen jälkeen, joka meni Suomelle 4-1 ja viides kierroskin vielä samoin luvuin. Ainoastaan liittohallitusten ja presidenttien välinen (Elerand/Tamuri vastaan Taipale/Aalto) kääntyi viidennellä kierroksella Eestin eduksi.
Isännillä on vielä parannettavaa ammuntatekniikassa ja maaotteluiden ja kansainvälisten kisojen tuoma rutiini vielä puuttuu. Omalta osaltani huomasin, että Suomi-paidassa pelaamisessa on jotain ylimääräistä kutinaa, joka hajottaa heittoa ja panee puristamaan kuulaa tavallista lujemmin.
Naisten puolella odoteltiin paria nopeaa peliä, joiden jälkeen olisi ollut tilaisuus poiketa Pärnun kuuluille rantahietikoille. Toisin kävi, sillä Eestin tytöt tekivät kisasta pitkän ja hikisen. Tarvittiin täydet kolme peliä ja niiden välille kunnon latautumistauot. Naisellisella perusteellisuudella saatiin siis kolme peliä venymään päivän mittaiseksi. Miesten pelatessa viidettä kierrosta oli naisilla vielä täysi tohina päällä. Näsilä, Kotilainen, Lehtonen hoiti kumminkin osuutensa pitkälläkin kaavalla kotiin.
Suurin ongelma tässä maaottelussa oli joukkueiden nimeämisessä. Periaate oli, että Rautatientorin mestarit ja yleisen sarjan neljä seuraavaa valitaan mukaan. Juniorien osalta oppivelvollisuus oli Oulun pojille täysin pätevä este, mutta oudompiakin ongelmia esiintyi. Tapaus Mönkijät vaikutti ratkaisevasti Markon, Iivon ja Tuukan keskittymiseen. Tämä haamuryhmä kummitteli joukkueen mielessä liikaa. Tuukka ei lähtenyt Eestiin ollenkaan, Iivo ja Marko pyörittelivät päässään MM-valintakuvioita.
Tapa, jolla vuosia pelaamalla Suomen huippukisoja voittanut ja edustuspaikkojakin ansainnut Henri joukkoineen yrittää takertua viimeiseen oljenkorteen on ainutlaatuinen ja ennenkuulumaton. Ilmoittautuminen Oulun kisaan salanimellä sekä Helsingin sataman harhautusisku ennakkovalmisteluineen on kuin mauttomasta elokuvasta. Kuinka puhtaita jauhoja toisella osapuolella on, ei kuulu tähän, mutta mitään mainosta lajillemme tämä ei ole. Urheilullisuus, herrasmiesmäisyys ja fair play eivät näköjään kuulukaan pehmeiden arvojen peliimme. Kun vielä samalla paheksutaan sitä, että tässä tapauksessa pidetään kiinni kilpailusäännöistä kun niitä kuulemma ei koskaan muutenkaan noudateta, ei voi muuta kuin ihmetellä ko. pelurin järjenjuoksua.
Kilpailusääntöjen ilmoittautumisnormeista haluttiin pitää kiinni nimenomaan siksi, että allekirjoittanut maajoukkueiden kokoajana voisi tietää ketkä Suomen huipuista ovat käytettävissä. Oulun karsintaan osallistujien tietäminen oli siksi välttämätöntä. Eestiläiset suhtautuivat maaotteluun hyvin vakavasti ja he olivat nähneet vaivaa ja tehneet kovasti valmisteluja. Tämän vuoksi oli vähintään kohteliasta yrittää saada matkaan mahdollisimman iskukykyinen joukkue. Koska SLP/Ricard ei ollut ilmoittautunut Oulun ratkaisevaan MM-karsintaan kilpailusääntöjen ja järjestäjien edellyttämällä tavalla viikkoa ennen kisaa, tein tämän tiedon pohjalta valintojani. Henrin poissaolo Oulusta oli sikälikin odotettavissa, että hän oli ilmoittautunut Eestiin mukaan kannustamaan naisjoukkuetta. Tärkeään valintakisaan täytyy uskaltaa ilmoittautua asiallisesti, jos väittää ja uskoo olevansa MM-edustuspaikan arvoinen. Myös tappion rehellinen myöntäminen kuuluu lajiin.
Tahallisesti Eestin matkan matkustajaluetteloon annettu valheellinen tieto matkalle osallistuvista henkilöistä on myös vaikeasti selitettävissä. Vielä muutama vuosi sitten se olisi aiheuttanut matkanjohtajalle muutakin kuin harmaita hiuksia, eikä se nytkään ole kovin sallittua.
Jos MM-valintajärjestelmässä on parantamisen varaa ja se aiheuttaa pattitilanteita, on se kestettävä. Järjestelmä on samanlainen kaikille. Pelaamalla on tämän järjestelmän puitteissa kaikilla ollut mahdollisuus lunastaa edustuspaikkansa ilman laajamittaista salajuontakin. Peli valmennusringin sisällä on raakaa mutta onko nyt menty liian pitkälle? Kuinka valmennusringin sisällä viihdytään jatkossa ja puhalletaan yhteen hiileen edustusmatkoilla? Naisten PM-valinta 1996 oli alkusoittoa, tässä on jatkoa. Mihin asti sirkus voi mennä? Valitettavinta on, että sirkusta pyörittävät samat tahot. Valittujen pelaajienkin olisi saatava keskittymisrauha.
Lauantaina pelattu kansainvälinen Kalevin päivän kisa oli myös suomalaista juhlaa. Voitto Jani Saariselle, Kimmo Rantaselle ja Simo Olkinuoralle, hopeaa Marko Aallolle, Jukka Virtaselle ja Iivo Paasolle, pronssia Daniel ja Stigu Semskarille ja Kenneth Svensille.
Kisakirjeenvaihtaja Pertti Taipale
(Väliotsikot toimituksen)
Lehti on pahasti myöhässä ennalta ilmoitetusta, johtuen näistä viimeaikaisista hässäköistä. Luettavaa on paljon ja ikävääkin asiaa. Monin paikoin on tilanpuutteen vuoksi pitänyt kirjasinkokoa pienentää ja juttuja lyhennellä. Kuvien määrääkin oli karsittava.
Hallitus on jo tätä luettaessa käsitellyt asioita ja tehnyt toivottavasti hyviä ja ainakin puolueettomia päätöksiä. Tuoretta tietoa löytyy vaikkapa sieltä Liiton nettisivuilta pian 7.9. pidetyn kokouksen jälkeen.
Seuraava lehti onkin sitten toivottavasti vähän iloisempi juhlanumero Liiton 15-vuotisen Taipaleen kunniaksi. Syysliittokokouksen yhteydessä marraskuussa sitten juhlitaan, kaikki mukaan.
Lähetelkääpä pikaisesti vanhoja valokuvia, muisteluita ja kaikenlaista muutakin aineistoa asiaan liittyen juhlajulkaisutoimikunnan vetäjälle, eli allekirjoittaneelle.
Myös tuoreempia vauvakuvia saa lähetellä, kaikki henkilötiedot mukaan juniorilisenssin numeroa myöten. Tehdään taas jossain vaiheessa juttua lehteen tulevaisuuden toivoistamme.
Jallu varmaankin jo kokoaa tulevan talven kisakalenteria, eli ottakaapa hallin omaavat seurat häneen yhteyttä.
Riitelystä ja itse kunkin kokemista kirvelevistä ottelutappioista huolimatta petankki on edelleenkin hurjan kivaa ja lajin harrastajat reilua porukkaa!
JP
Näihin aikoihin aprikoidaan, kuinka tässä nyt näin kävi. Kolmekymmentä miljoonaa tappiota veronmaksajien korvattavaksi ja yleisöä niin vähän, että raitahousuisia virkailijoita näkyi monilla kilpailupaikoilla enemmän kuin maksavia katsojia. Tyylikkäästi WG:n kansainvälinen presidentti selittää, että vika on siinä, että Lahdelle jäi vain kaksi vuotta aikaa valmisteluun. Jos olisi ollut vuosi lisää, olisi keksitty lisää byrokratiaa, lisää rahanreikiä ja katsojia olisi tullut vielä vähemmän.
Petankkiväelle World Games olisi ollut suurenmoinen näyteikkuna, sisarlajille lyonnaiselle samoin, jos näyteikkunan takana olisi ollut väkeä. Olihan mies- ja naisjoukkueissa yhteensä puolisen tusinaa eri vuosien maailmanmestareita. Ajoittain pelit olivat hyvin nautittavia ja yllätyksiä oli mausteena aivan tarpeeksi.
WG:n järjestelykomiteaan ja direktoraattiin ei oltu kutsuttu sellaisia henkilöitä, joiden avulla kisat olisivat yleisön kannalta onnistuneet. Esimerkiksi yksi täysjärkinen, keskituloinen perheenisä olisi voinut kertoa, että satasen yleislippu per perheenjäsen sekä lisäksi lajiliput tekevät yhdeltä päivältä 400 - 600 mk, perheen koosta riippuen. Siihen lisäksi tuhdisti cokista, hampurilaisia, matkakuluja ja ehkä yöpyminen, niin perheen WG-vuorokausi maksaa 1500 - 2000 mk.
Siihen olisi täysjärkistä tarvittu. Lisäksi kuka tahansa kadun mies olisi voinut kertoa, että monilta kanavilta tulee runsaasti eri lajien tarjontaa, joten yleisöllä ei ole sellaista nälkää mennä pällistelemään outoja lajeja, ei ainakaan pöheikköihin ja muihin vaikeasti löydettäviin paikkoihin. Lukuisten opasteiden viidakossa siirtyminen lajista toiseen oli sitä paitsi hankalaa. Järjestäjät luulivat, että Matti ja Liisa tulevat Lapinlahdelta kiihkeästi katsomaan erikoislajien ihmeitä. Eivät tulleet.
Petankillahan oli turistin kannalta edullinen paikka lähellä linja-autoasemaa, joten kolminkertaisiksi olisi ennalta ajatellen ainakin yleisömäärät nykyisestä kuvitellut, kun tässä lajissa ei rahastettu lisämaksuakaan.
Suomi teki hiukan enemmän kuin siltä odotettiin, eli kukisti yhdessä alkulohkon ottelussa Marokon nimivahvan joukkueen - ja nousi Ranskaakin vastaan hetkeksi tasoihin 9- 9. Aatu, Miska ja Juuso potivat kumminkin aamukankeutta ja hävisivät heti lauantain avauksessa 0-13 Espanjalle, jonka miesjoukkueesta ei odotettu ainakaan finaaliainesta. Toisin kävi. Marokko voitti Ranskan 13-10, ja Loy-Briand-Raonic olivat turhautuneita. Tunisia näytti finaaliporukalta, sillä Lakili-Lakhal-Elmay voitti Italian 13-0, ja kaikkein viimeksi Italia näytti finaaliin menevältä. Sen roikkuva, suojaava ja varmistava pelityyli ei monia miellyttänyt. Espanja hävisi vielä Tunisialle 3-13, joka taas hävisi Ranskalle 12-13. Italia voitti Marokon 13-4, Suomi hävisi Italialle 7-13, Ranska voitti Italian 13-5. Tultiin lopputilanteeseen, jossa pronssiotteluun marssivat Ranska ja Tunisia, finaaliin ällistyttävästi Espanja ja Italia.
Koko viikonloppuna Ranskan peli oli ailahtelevaa, suurenmoisia suorituksia oli runsaasti, mutta toisaalta hirmuiset porté-asetukset eivät purreet kovin hyvin. Hyvin Ranska silti ampui snadin ulos toiseksi viimeisellä ja pääsi yleensä pahimmasta pälkähästä. Pronssiottelussa Tunisia hyytyi ja Ranska otti 11-2 -johdon. Ryhdistäytyminen 11-10 tilanteeseen ei enää pelastanut, lopputulos 13-10 Ranskalle. Tähänastisina vuosina se oli suvereenisti hallinnut WG-petankkia. Pelin jälkeen molemmat joukkueet häipyivät pitämään omaa partya kaljakioskille viitsimättä luoda montaa silmäystä finaaliporukoihin.
Loppuottelussa siis taiteilijanimet Bruno, Laigueglia ja Tiboni kohtasivat Pomares Solsonan, Catalan Alminon ja Hoyo Guillesin. Loppuottelu ei noussut pronssipelin tasolle, mutta dramatiikkansa siinä oli. Espanja nousi hiljakseen tasaisuudellaan 8-4 johtoon, mutta sitten Italia julmistui hyökkäämään, neljä karoa ja pelin tasoitus. Espanja ei hätkähtänyt vaan asetteli taktisesti oikeat kuviot, joihin Italialla ei ollut aseita. Espanja WG:n voittajaksi 13-9.
MH
Lahdessa järjestettyyn World Games -kilpailun naisten duppeliin oli Suomi lähettänyt Päivi Lehtosen ja Mirva Näsilän (SLP/Dubonnet). Joukkue on Suomen Lisenssipelaajien tehokaksikko, joka tänä vuonna voitti sekä SM-kultaa naisten duppelissa että pääsyn World Games -kilpailuun voittamalla 4 osakilpailun sarjan.
Naisten duppelikilpailuun osallistui viime vuoden MM-kilpailujen 5 parasta maata Espanja, Ranska, Belgia, Norja ja Madagaskar sekä World Gamesin isäntämaana Suomi.
Kun vielä muistetaan, että ko. maat Suomea lukuunottamatta ovat olleet useamman kerran MM-kilpailuissa ennenkin kärkisijoilla niin voidaan todeta, että vastus on kova ja jokainen voitto on mannaa.
Kenttä oli mielenkiintoinen. Pohjana kova kivituhkakenttä ja päällä n. 1 sentin kerros n. 12 mm sepeliä. Jo pelipäivien aluksi tiedettiin että ajan kuluessa alusta muuttuu kun sepeli tamppautuu kivituhka-alustaan. Tällöin kentän vaikeusaste kasvaa kun pinnan pyyhkäisyllä ei voidakaan saada esiin tasaista alastulopaikkaa.
Myöskin arvattiin, että meillä jyrkästi kiellettyä alastulopaikan tasoitusta tulevat muut maat varmasti käyttämään tehokkaasti hyväkseen.
Suomen naiset pelasivat kaksi harjoitusottelua. Toisen kaksi kertaa MM-kilpailuissa 8 parhaan joukossa ollutta Norjan maajoukkuetta vastaan ja toisen Ranskan maajoukkuetta vastaan (kunhan pelaajille ensin oli hankittu lainakuulat). Molemmat täysimittaiset ottelut Suomen naiset Päivi ja Mirva voittivat.
Tuomari piti puhuttelun joukkueille ennen pelien aloittamista. Hän kiinnitti huomiota kolmeen asiaan. Ensinnäkin siihen että ennen ensimmäisen kuulan heittoa snadi on aina merkittävä. Toiseksi heittoympyrästä ei saa lähteä liikkeelle ennenkuin kuula on osunut maahan, ei ammuttaessa eikä asetettaessa. Kolmanneksi tupakoida ei saa pelialueella. Suomalaisen joukkueen olettamaa alastulopaikan tasoittamiseen liittyvää mainintaa ei tullut ja hulluinta on, ettei tuomari puuttunut siihen edes pelien aikana vaikka suomalaisittain ymmärtäen siihen olisi ollut aihetta.
Suomen naiset kohtasivat Norjan naiset ensimmäisessä ottelussaan ja kiitoksella on mainittava etteivät Suomen naiset joutuneet 1. kierroksen jälkeen paniikkiin vaikka Norja ampui 5 kertaa ja ns. "jättöjä" niistä oli 4 kappaletta. Sen sijaan taisi Norja ensikierroksesta hieman häkeltyä sillä seuraavien kierrosten 6 seuraavaa ammuntaa olivat puhtaita "reikiä". Suomi pelasi tasaista peliä ja voitti pelin lopulta 13-9. Voittaakseen ko. ottelun oli tällä vaikealla alustalla onnistuttava vähintään 3 kuulalla kuudesta.
Seuraavana joukkueena astui vastaan viime vuoden MM-voittajamaan Espanjan joukkue kuuluisan ampujanaisen Ines Rosario Lizon kera. Suomi johti ottelua 5-1 kunnes lähes pelkkiä reikiä ampunut Ines vaihdettiin joukkueen asettajaksi. Yhdeltä Suomen joukkueen epäonnistuneelta kierrokselta Espanja onnistui poimimaan 5 pisteen tuloksen mikä oli liikaa kurottavaksi umpeen muuten onnistuneessa pelissä.
Tahmein peli Suomen joukkuelle oli pelkkiä varmoja asetuksia viime MM-kilpailuissa esittänyt Madagaskarin joukkue. Madagaskar otti pelin hallintaan alusta saakka ja ampuja ampui 11 kertaa osuen jokaisella ja jättäen myös karoja Suomen joukkueen ihmeteltäväksi.
Edelllisenä päivänä vierailla kuulilla pelannut Ranska sai omat kuulat käyttöönsä. Tavoitteeksi Suomen joukkuelle asetettiin hyvä peli ja edellisen päivän voiton uusiminen. 50 -prosenttista peliä pelannut Ranska osoitti kuitenkin vahvuutensa Suomen joukkuetta vastaan.
Varminta peliä koko päivän esittänyt Belgia oli Suomelle päivän viimeinen vastustaja. Voittokaan ko. ottelusta ei olisi merkinnyt jatkoon pääsyä, mutta tietysti herkullista mutusteltavaa Norjan kaadon lisäksi.
Hyväksi ampujaksi todettu Belgian ampuja epäonnistui ammunnoissaan täydellisesti 8 ammuntaa ja vain yksi osuma. Sen sijaan asettajan peli oli esimerkillistä tällä vaikealla alustalla: 24 yrityksestä 16 hyvää kuulaa. Niin hyviä asetukset olivat, että Suomen joukkue joutui ampumaan 48 kuulasta 25:llä joka on huima suoritus päivän peleissä.
Toisena ottelupäivänä semifinaalipareina olivat Espanja ja Ranska sekä Belgia ja Madagaskar. Madagaskar hävisi Belgialle ja Ranska puolestaan voitti Espanjan.
Finaalissa Belgian asettajan kuulat loksahtivat paikoilleen ja lähes aina oli odotettavissa varmoja kuulia. Voimakaskierteinen heitto toimi erittäin hyvin, ja Ranska joutui ampumaan tai yrittämään lähestyä. Kun vielä Belgian ammunnat olivat kohdallaan niin lopputulos oli selvä ja Belgia otti Word Games -kultaa.
Pronssiottelussa Madagaskar taisteli pronssista sitkeästi hallitsevia maailmanmestareita vastaan, mutta joutui lopulta taipumaan Espanjalle.
Hienoa naiset, hyvin pelattu.
Henri Palmqvist
Kuulapelien "kuningaslajin" Boule Lyonnaisen maailman ykköspelaajat kohtasivat Lahdessa järjestetyssä World Games -turnauksessa 9.-10. elokuuta.
Alle 23-vuotiaat miehet kisasivat Tir Progressif -kilpailun kaksimiehisin joukkuein, jossa molemmat kilpailijat suorittivat kumpikin viiden minuutin osuuden yhteispisteiden ratkaistessa voittajan.
Lauantaina alkusarjassa kisasivat vastakkain Italia-Monaco ja Ranska-Kroatia. Algerian jäätyä pois, Slovenia joutui kilpailemaan ilman paria, mikä mahdollisesti heikensi Slovenian pelaajan tulosta. Sunnuntaina välierissä kohtasivat Ranska-Slovenia ja Italia-Kroatia, joista suosikit Ranska ja Italia selvittivät tiensä finaaliin. Pronssiottelussa tiukan kamppailun jälkeen voittajaksi selvisi Kroatia, Slovenian antaessa tiukan vastuksen. Sunnuntai-illan finaaliin Italia lähti suosikkina, koska joukkueiden edellisen kohtaamisen Välimeren kisoissa heinäkuussa voitti Italia. Finaali alkoi tasaisissa merkeissä. Ensimmäisten heittäjien jälkeen Italia johti vain yhdellä osumalla. Seuraavassa parissa Ranskan Maugiron päihitti yllättäen Italian suosikin, Mandolan, neljällä osumalla.
Koko viikonlopun aikana parhaan sarjan heitti Mandola (43 osumaa 45 heitosta) ja toiseksi parhaan Maugiro (41 osumaa 44 heitosta).
Lauantain alkusarjan jälkeen välieriin tiensä selvittivät Ranska-Slovenia ja Italia-Australia, joista suosikit Italia ja Ranska menivät finaaliin. Pronssiottelussa Slovenia voitti Australian erittäin tasaisen ja jännittävän pelin jälkeen. Finaalissa hienoinen suosikki Italia piti pintansa antamatta Ranskalle mahdollisuuksia.
Suomi joutui antamaan paikkansa Tir Progressifissa, koska meillä ei ollut "ilmoittaa" kahta alle 23-vuotiasta pelaajaa kansainväliselle Bouleliitolle. Suomen paikka meni Algerialle, joka ei sitten osallistunutkaan kilpailuun.
Vaikka Suomessa on pelattu Boule Lyonnaisea jo vuodesta 1990, niin toivottavasti nämä kilpailut olivat viimeinkin Boule Lyonnaisen maihinnousu Suomeen, jotta saamme lajille runsain mitoin uusia harrastajia.
Järjestelyt sujuivat erinomaisesti, siihen nähden, että nämä olivat ensimmäiset Suomessa järjestetyt kansainväliset Boule Lyonnaise -kilpailut. Yhteistyö petanquetoimitsijoiden ja teknisen delegaatin kanssa sujui äärimmäisen hyvässä hengessä, mistä huomasi sen, että me olemme yhtä suurta "kuulaperhettä".
Boule Lyonnaisen tekninen delegaatti Michel Bouix ja toimitsijat Jerome Bouix ja Pekka Korelin kiittävät lahtelaisia petanquen harrastajia avusta Boule Lyonnaise -stadionilla.
Miehet Tir Progressif: 1. Ranska, 2. Italia, 3. Kroatia, 4. Slovenia, 5. Monaco
Naiset Duppeli: 1. Italia, 2. Ranska, 3. Slovenia, 4. Australia
Yhteystiedot:
Suomen Bouleliitto, puheenjohtaja Michel Bouix 09-635350, Pekka Korelin 09-5663436 / 0400-438129, Jerome Bouix 050-5173825.
Pekka Korelin
Rakentaminen alkoi tiistai-iltapäivänä. Organisaation suorituspaikkavastaava Tuomo Sormunen oli jo etukäteen merkannut kenttien kulmat paaluilla. Hetken ihmeteltyämme totesimme, että normaalisti pesäpallokäytössä olevan kentän kotipesä olisi jäänyt toisen petankkikenttäpuoliskon alle. Kotipesä oli paksua ruohomattoa, eikä sen päälle olisi pystynyt petankkikenttää tekemään. Aioimme ensin poistaa maton, mutta lopulta päädyimme siirtämään koko kenttä/katsomorakennelmaa tarvittavan määrän. Parissa päivässä kentät oli narutettu, reunat lankutettu, sepelit levitetty ja katsomot asetettu paikalleen. Boule Lyonnaise -kentän rakentamisessa olikin oikeastaan suurempi urakka. Vaikka piirustukset olivat hyvät, ei meistä kukaan kuitenkaan tuntenut lajia lainkaan. Mutta kun asiantuntijat saapuivat paikalle torstaina alkoi homma sujua. Hauska yksityiskohta oli se, kun Kansainvälisen Kuulaurheiluliiton CMSB:n presidentti Alphons Lagier-Bruno kantoi kakkosnelosia rennosti kanssamme.
Suuret herrat vaikuttivat tyytyväisiltä rakennelmiin, kuten myös perjantaina saapuneet kilpailijat. Kaikki kansainväliset vieraamme taisivat yllättyä säistä, sillä aurinko porotti koko viikonlopun ja hellelukemat rikkoutuivat joka päivä. Tämä aiheuttikin yhden ennalta arvaamattoman puutteen huomaamisen; juomavettä piti saada äkkiä jostakin pelaajille. Suuret kiitokset Heinolan Viquan Marja Saviojalle, joka lyhyellä varoitusajalla lahjoitti sata pulloa maan parasta luonnon kivennäisvettä. Pullot tyhjenivät jo ensimmäisenä päivänä ja täyttelimme niitä sitten kentän laidalla olleesta vesipostista. Ulkomaalaiset hieman ihmettelivät meininkiä, mutta maistettuaan totesivat myös tavallisen kraanaveden olevan Suomessa erittäin juomakelpoista. Perjantai-iltapäivänä maistelimme kyllä vähän laadukkaampiakin juomia leppeässä cocktailtilaisuudessa kentän reunalla pelaajien, toimitsijoiden ja liiton hallituksen jäsenten ym kanssa.
Yleisön nestetasapainosta ei Lahden Kaupunki ollut huolehtinut riittävästi. Pieni virvokkeita myyvä teltta olisi varmasti tehnyt kauppansa. Paikan päällä kävi vain sunnuntaina hetken aikaa mustaa merkkilimonaatia myyvä museoauto. Toki muutaman sadan metrin säteellä löytyi useitakin pubeja ja terasseja, lähellä Lahden keskustaa kun oltiin.
Kisat sujuivat muuten oikein kivasti. Aikataulut olivat hyvin väljät eivätkä Micke, Kai ja Irmeli piiskanneet meitä toimitsijoita kohtuuttomasti. Niinpä mekin ehdimme katsella suurimman osan peleistä.
Seuramme Lahti Boule ry sai kisojen jälkeen omakseen kaikki narut ja suuren lankkukasan sekä yhden arvokkaan Tir Progressif -iskumaton ym. Niillä on hyvää käyttöä tulevissa kisoissamme ja toivottavasti löytyvässä uudessa Lahden talviharjoitteluhallissa. Lankkukasaa peräkärryllä poiskuljettaessamme ilmeni pieniä ongelmia (mukkelis makkelis), mutta ei kuitenkaan onneksi mitään sellaista, mitä autovakuutukset eivät korvaisi.
Kaiken kruunasi Micke Baumbergerin tarjoama saunailta kolme viikkoa kisojen jälkeen. Lahden Suurhallin uudessa saunassa söimme ja joimme sekä muistelimme hyvillä mielin onnistuneita kisoja.
JP
Kiitos tuestanne World Games Petanque -kilpailun valmistelussa ja onnistuneessa toteuttamisessa. Sitoutunut porukka saa paljon aikaan. Kiitos yleisölle ja tukijoille - olitte tärkeä osa kansainvälistä huipputapahtumaa. Suomen petanque sai taas uusia ystäviä - kiitos Teidän kaikkien.
Micke Baumberger
Petanquen Tekninen delegaatti
World Games Lahti 1997
PM-kilpailut pidettiin 2.8 aurinkoisessa Jönköpingissä. Järjestelyistä vastasi paikallinen seura Club I'Stan Boule Jönköping. Järjestelyt olivat erinomaiset. Kaikki osallistujat, joukkueiden kapteenit sekä johtajat saivat hienot muistoplakaatit ja kisapaidat. Samoin kaikki paikalliset järjestelyihin osallistuneet henkilöt saivat samanlaisen plakaatin ja näkyi heillä olevan kaikilla myös samanlainen t-paita. Vieraille varattu hotelli oli kaupungin paras ja hinta oli saatu tingittyä järjestäjien toimesta hyvinkin edulliseksi. Lisäksi kaupunki antoi pienen muistolahjan kaikille.
Itse kilpailut eivät menneet suomalaisilta niinkuin odotettiin. Juniorit pelasivat aivan kohtuullisesti mutta hieman paremmalla onnella ja taidolla olisi mitalipelitkin olleen mahdollisuuksien rajoissa. Juniorit ratkoivatkin keskenään sijat 5-6 ja siinä ykkösjoukkue Jani Saarinen, Simo Olkinuora, Kimmo Rantanen (kaikki Linnan Petanquisteista) oli hieman parempi. Kakkosjoukkueessa pelasivat Boulistien Lauri Lantto ja Veli-Pekka Tolonen sekä Loimaan Tero Haapanen. Juniorien peleissä kiinnitti huomiota Ruotsi I:ssä pelannut Anna Thomasson jonka heitot olivat kaunista katseltavaa. Finaalissa Anna kumppaneinaan Daniel Larsen ja Robert Sageus kuitenkin hävisivät Ruotsi II:lle niukasti 12-13. Voittajajoukkueessa pelasivat Martin Skärbeck, Johan Karlsson ja Kristian Lilja. Pronssiottelussa Tanska II Martin Ibsen, Brian Dreyer, Mona Larsen voitti Tanska I:n.
Yleisessä sarjassa Suomelta odotettiin paljon (myös ruotsalaiset odottivat), mutta toisin kävi. Suomi I Arto Stenberg, Juha-Pekka Siro, Miska Nieminen heittivät aivan alakanttiin. Harvoin (jos koskaan) olen nähnyt poikien heittävän niin luokattomasti. Tuloksena olikin vain jumbofinaalin voitto Norja II:sta ja sijoitus 7. Suomi II Tuukka Ylönen, Iivo Paaso, Marko Aalto sensijaan pelasivat paremmin mutta 11-13 tappio Tanska II:lle ja 12-13 tappio Ruotsi II:lle pudottivat heidät pelaamaan sijoista 5-6. Tässä ottelussa tuli taas voitto ja sijoituksena 5. Mestaruuden yleisessä sarjassa otti Ruotsi I joka finaalissa kukisti helposti välierissä Ruotsi II:n 13-11 yllättäneen Tanska I:n. Voittajajoukkueessa pelasivat Robert Merens, Henrik Hugosson ja Pontus Thuresson ja hopeaa saivat Kasper Miller, Morten Jönck sekä Emil Gray. Myös pronssi meni Ruotsiin kun sen II joukkue kukisti Tanskan vastaavan yhdistelmän. Pronssia saivat Morgan Karlström, Bill Jönsson ja Björn Ivarsson joka muuten oli voittanut PM:n kahtena
edellisenä vuonna junioreissa.
Jallu Nieminen
Naisten sarja oli tämänvuotisissa PM-kilpailuissa ainoa, jossa Suomi osoitti olevansa mukana pohjoismaisessa tasossa. Molemmat Suomen naisjoukkueet selvisivät mitalipeleihin, joista tuloksena oli hopeaa Suomi II:lle (Kati Nieminen, Helena Kankaanpää, Outi Raitasuo) ja neljäs sija Suomi I:lle (Arja Kotilainen, Päivi Lehtonen, Mirva Näsilä).
Kentät olivat hieman saman tyyppiset kuin Suomessa nähtiin Lahden World Games-kilpailun alustana, mutta pohjaltaan selvästi pehmeämmät ja siten myös helpommat pelata.
Arja Kotilainen, Päivi Lehtonen ja Mirva Näsilä selvittivät alkulohkonsa puhtaalla pelillä. Toisessa lohkossa taas Kati Nieminen, Helena Kankaanpää ja Outi Raitasuo voittivat selvästi kaikki muut ottelunsa mutta Ruotsi I:tä vastaan tuli tappio ja lohkossa toinen sija. Koska lohkojen ykköset pelasivat semifinaalit kakkosia vastaan, tuli toisesta semifinaalista Ruotsin ja toisesta Suomen joukkueiden välinen. Suomalaisten semifinaali päättyi 13-11 Suomi II:n voittoon, ja näin molempiin mitalipeleihin saatiin suomalaisjoukkue. Finaalissa Ruotsi I kukisti Suomi II:n selvästi 13-5. Pronssiottelussakin Suomi joutui taipumaan viimeisen kierroksen vastustajalle tuoman neljän pisteen jälkeen 13-11 tappioon.
Etenkin yleisen sarjan pelaajat tuntuivat odottaneen parempaa menestystä kuin mitä oli tuloksena.
Ruotsi vei vakuuttavasti Pohjoismaiden Mestaruudet kaikissa kolmessa sarjassa. Ruotsin ylivoimaisuutta todistaa se, että kaikissa sarjoissa neljän parhaan joukkoon pääsivät molemmat kilpailuun osallistuneet ruotsalaiset joukkueet.
Ainakin näissä kilpailuissa Pohjolan kakkospetankkimaan valtikka näytti menevän Tanskalle. Sekä yleisessä sarjassa että juniorien sarjassa loppupeleihin selviytyi ruotsalaisten lisäksi kummassakin kaksi tanskalaista joukkuetta. Naisissa taas Suomi sai molemmat joukkueensa ruotsalaisten seuraksi neljän parhaan joukkoon. Norjan oli tyytyminen hännänhuipun asemaan ilman yhtään edustajaa loppupeleissä.
Suomi on voittanut yleisen sarjan Pohjoismaisen Mestaruuden kahdesti, molemmilla kerroilla kotikisoissa Helsingissä (1988 ja 1992). Ruotsille tämänvuotinen voitto oli jo kymmenes. Tanskalla on yksi mestaruus vuodelta 1991, Norjalla kaksi, 1986 ja 1987. Junioreissa Ruotsilla on neljä mestaruutta, Suomella kolme.
Ruotsin joukkueet eivät esittäneet kilpailussa mitään poikkeuksellisen kovatasoista peliä. Onnistumisen salaisuutena lieneekin tasaisuus: onnistumisia ei tule aivan jokaisella kuulalla mutta kuitenkin jatkuvasti, tappavan tasaista tahtia.
Lisäksi Ruotsilla näyttää olevan varastossa laaja määrä hyvätasoisia joukkueita. Silmäys Ruotsin joukkueisiin kilpailussa kertoi että Suomessa tunnetuimpia ruotsalaisia tähtiä ei ollut PM-kisoissa lainkaan mukana. Huhun mukaan tunnetut, "vakiintuneet mestarit" olivat karsiutuneet ulos maajoukkuevalmennuksesta kieltäydyttyään juoksemasta Cooperin testiä. Silti Ruotsin vähemmänkin tunnettujen pelaajien taidot riittivät muiden pohjoismaiden kaatamiseen.
Päivi Lehtonen
Lisenssikisoissa saattaa kulua koko aamupäivä niin hiljaisen puurtamisen merkeissä, että luulee olevansa mykkäkoulun johtajattarien ompeluseurassa. Toisenlainen kulttuuri vallitsee yli viisikymppisten kisoissa, joissa useimmat ovat tuttuja ja huulikin lentää koko ajan. Veteraanikisoilla on sosiaalinen ja urheilullinen tilaus - siitä kertoo jo 36 joukkuetta. Ensimmäistä kertaa veteraaniduppelilla oli myös virallinen SM-arvo.
Tänä vuonna kisat käytiin yhtenä yleisenä sarjana - sekaduppeleita oli runsaasti ja naisjoukkueitakin muutamia, heistä parhaimpina Raija Pasanen ja Maija Avaro, SM-kultaan viime vuonna Vantaalla yltäneet. Nyt kuudensina.
Ensikertalaisista olivat mukana juuri viidenkympin riman ylittäneet Sinikka ja Osmo Lappalainen, jotka kävivät kauhean kaksituntisen väännön Ville Stenbergiä ja Reijo Taka-Eilolaa vastaan, jonka he hävisivät ja joutuivat heti takki tyhjänä Haljoki/Haljokea vastaan, jotka onnistuivat. Ensi vuonna sitten.
Porilaisista Tuomo Lehtinen/Jarmo Kuohukoski ovat tottuneet pärjäämään Loimaalla, nytkin kahdeksas sija. Lehtisen huimat portét eivät ihan pysyneet savipitoisella, kuivankimmoisalla kentällä.
Edelleen ensikertalaisista PSC-Järvenpään Nils Gers ja Juha Koskivirta tsemppasivat hyvin seitsemänsiksi. Jussi Frangen ja Olli Salonen Vaasan Petanquesta edustivat hyvin Tarmo Taipaleen perinteitä varttuneiden vaasalaisten heittäjien joukossa.
Erkki Hiltunen ja Seppo Saarinen Mynämäeltä olivat väen vängällä nujertamassa Jorma Lahtisen ja Seppo Kaukiaisen finaaliin pääsystä ja johtivatkin reippaasti, mutta kymmenen kipsi tai muu tauti pysäytti viime hetkessä voittokulun. Kunniakas neljäs sija.
Seppo Jalonen, Boule Baltique (suomalaisen petankin huipulla jo 1983) on palannut vähän kerrallaan ruotuun ja toinen paluumuuttaja on Mara Hokkanen (Peesi), hänkin 80-luvulta lähtien kova luu. Vakoilutietojen perusteella Haljoki/Haljoki pidensivät matkaa yhdeksään metriin, mikä auttoi voittoon. Pronssia Jalonen/Hokkanen kyllä ottivat vakuuttavasti.
Finaaliin päätyivät sitten Helsinki Boulen kaksi joukkuetta Jorma Lahtinen/Seppo Kaukiainen ja Irja ja Mikko Haljoki. Melko alkuvaiheessa joutuivat Jomppe ja Seppo rakentamaan suojamuurin, jonka Haljoet onnistuivat sivukierteellä selvittämään kuuden pisteen arvoisesti. Tämä pohjusti koko otteluvoiton lukemiin 13-2.
Oheiskilpailuna käyty PR-singeli oli kerännyt 24 osanottajaa, ihan hyvin nykyään. Kuudenneksi ylsi Vesa Tuominen, Rauma. Hyvä että sieltäkin alkaa kuulua uutisia. Turkulaiset Esa Tuominen ja Tatu Kuusisto ottivat sijat 4-5. Seppo Lindmanin pitääkin olla mitaleilla, ja nyt sen väri oli pronssinen.
Pelien välissä Seppo Kankare otti vihoittelevan selän välilevyn takia lepotaukoja pitkällään, mutta lähti tiukkana loppuotteluun Arto Stenbergiä vastaan. Seppo piti päänsä kylmänä ja selän lämpimänä ja pääsi kymmeneen pisteeseen. Sitten Aatu toipui ilmeisesti helpon voiton asennevammastaan ja pystyi katkaisemaan.
Siis kuudenkymmenen joukkueen kisat Loimaan Hirvikoskella onnistuivat kuin tanhu Kaustisella.
MH
Suomen Pétanque-liittoa edustanut SM sarjan voittanut Suomen Lisenssipelaajista koottu Ricard joukkue (Henri Palmqvist, Olli Sinnemaa, Petri Turkkila) kävi Mallorcalla 12. kansainvälisessä Baleares pétanque-liiton, Palman kaupungin sekä Balearisin opetusministeriön järjestämässä kutsukilpailussa. Tässä kovatasoisessa kilpailussa oli mukana 32 kansainvälisesti kovatasoista joukkuetta.
Suomen joukkue voitti ensimmäisessä poulessaan suoraan kaksi huikeata ottelua hienolla peliesityksellä ja pääsi näin 16 parhaan joukkoon. Ensin kaatui Balearin L joukkue 13-5 ja sitten kovaksi joukkueeksi nimetty Valencian tiimi 13-7.
Seuraavassa poulessa tuli vastaan ensin Balear D, jolle Suomen joukkue joutui nöyrtymään 40 asteen kuumuudessa pelatussa ottelussa luvuin 10-13. Seuraavana oli vuorossa kovatasoinen Sevilla ja siinäkin tappio 5-13.
Jaettu 9. sija Suomelle sekä huikea kisakokemus näin kovatasoisessa ja uskomattomassa kuumuudessa pelatussa kisassa on hienoa kotiintuotavaa. Lisäksi Suomen miehet toivat mukanaan isäntien kiitosta ansainneesta käytöksestään sekä hienoista pelisuorituksistaan johtuen kolme kansainvälistä kutsua Suomen liitolle. Kaksi Balearsin liitolta: toinen ensi vuoden vastaavaan kansainväliseen turnaukseen Mallorcalle sekä toinen vastaavanlaiseen turnaukseen Ibizalle. Kolmas kutsu tuli Keski-Espanjan Castellanon liitolta heidän järjestämäänsä kansainväliseen kutsukilpailuun.
12. Palman kansainvälisen turnauksen voitti suomalaisillekin hyvin tutut Espanjan MM-edustajat usean vuoden ajalta Jordi Martinez, Eduardo Reina sekä Sergio Garcia.
Henri Palmqvist
Kumma kesä. En ole kertaakaan pystynyt aloittamaan eka peliä etteikö joku olisi antanut ajattelemisen aihetta - yleensä ristiriitaista. Kertomuksia on monenlaisia. Yleensä ne koskevat lähihistorian kummallisuuksia. Milloin muutetaan pelisysteemiä kesken kilpailujen, milloin tulkitaan ilmoittautumissääntöjä pärstäkertoimen mukaan jne. Ota näistä selvää.
Ne harmaat solut, mitä minulla on vielä jäljellä, viestittävät, että sääntöjä pitää noudattaa kaikkien. Pelaajien, järjestäjien, tuomarien, hallituksen. Kesken kilpailujen kaksoispoulen muuttaminen yksinkertaiseksi on yhtä kummallista kuin lohkojako niin, että yhdessä lohkossa on kaksi joukkuetta, joista kumpikin tietysti menee jatkoon.
Karsintakisoja vaivaa verenvähyys. Totta kai! Ajatelkaa!
Stenberg-juniorin juttu viime lehdessä on täyttä rautaa. Tämän kirjoitan seurafanaatikkona. Harrastajien saaminen PR-kisoihin on kinkkistä.
Me puhumme Suomessa huipuista vähän naureskellen. "Kas, voitimmehan mekin sen porukan jonain vuonna mennen tullen." On kuitenkin joukkio, joka harjoittelee ja kilpailee tosissaan ja tavoitteellisesti. Hyvä. Tarvitsemme esikuvia taidollisesti ja myös hyvän käytöksen puolesta, etenkin nuorisolle. Olisikohan noiden esikuvien rajoitetut karsinnat parempi ratkaisu kuin anno domini -97? Sitten tietysti pitää kehitellä systeemi MITEN PÄÄSET SUOMEN ESIKUVAKSI?
Lyhyehkön harrastamisen perusteella tulee hakematta mieleen: ennen oli kivaa. Ei niuhotettu turhista - rinki sai olla siinä, mihin se piirrettiin ja niinsanottu herrasmiesmäisyys leimasi viikonloppujen tapahtumia. Hävinneenäkin huudeltiin iloiset heiheit!
Kuitenkin mummilla säilyy tunne, että kuulakansa on kuin perhe. Ai, miten mukava tavata sitä kentillä. Uskoa tähän petankkiperheeseen vahvistivat Maaret ja Juha, jotka ilman kummepia miettimisiä tarjosivat ikimuistoisen yösijan seurani junasta myöhästyneille SM-kisojen aikaan. Tiedoksi: Hämeenlinnassa Korsutie 24 on vastaavasti käytettävissä.
Eila Kankare LP
JK. Toivomus järjestäjille: Valitkaa juryyn tietäviä ja rohkeita ihmisiä. Järjestäkää ruokailut tai ilmoittakaa missä on lähin tankkauspaikka.