Suomen Petanquelehti

Numero 3 - 31.07.1997

Tämä on karsittu versio painettuna ilmestyvästä lehdestä.


Hakemisto:


Pääkirjoitus: Nerolle töitä

Toisaalla on Arto Stenbergin juttu, jossa haetaan lääkkeitä pahanlaatuiseen anemiaamme. Kun syksyllä kaikesta päätetään, on siihen asti hyvää aikaa ajatella. Siinä on kyse uudistuksesta, joka kajoaisi syvälti koko kilpailurutiiniin.

Kunpa jostakin ilmestyisi nero, joka vielä esittäisi selkeän liiga/mestis/divari-suunnitelman, joka tekisi mainitut sarjat houkutteleviksi ja halutuiksi. Pitäisi löytää sellainen kilpailumäärä, sellaiset porkkanat ja sellainen aikataulu, joka soveltuu muun tohinan lomaan luontevasti.

Pulmista pahimpia on kehittää systeemi, joka ei suosi erityisesti suurimpia seuroja. Ainahan sellaisia jokainen systeemi suosii, muttei sitä saisi tapahtua kohtuuttomasti. Keksikää siis mestis/divari, jota pelataan koko ajan kiihko silmissä - ei vain viimeisessä nousu-putoamistaistelussa. Ja tehkää siitä sellainen, jonne halutaan mennä - divarinkin puolelle.

JK. Vuoden tärkeintä tapahtumaa käsitellään monen mukanaolleen näkökulmasta. Sen se ansaitsee.

MH


Puheenjohtajan helteisiä aatoksia

SM-putki on nyt hoidettu ja se hoidettiin hyvin. Kiitos vielä kerran hoitajille.

Laji sai paljon uusia ystäviä ja näille pitää nyt antaa jatkohoitoa. Kaikista avoimista kisoista infoa medialle ja pelitilaisuuksia pureman saaneille. Yksi viikko torilla ei riitä jos sen jälkeen vajotaan takaisin maan alle. Firmaliigat käynnistyvät kohta, koulut alkavat ja uudet ympyrät odottavat löytäjäänsä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla olisi syytä pommittaa alueellisia lehtiä ja radioita nyt, kun rauta on kuumaa. Pääkaupunkiseudun "mestaruusturnaus" kaikille avoimena ja erityisesti aloittelijoille suunnattuna ja siihen vanhaan hyvään malliin kaikki sijat pelattuina sopisi hyvin kuvaan. Ketkä järjestävät, koska ja missä? Ajatus on vapaasti käytettävissä myös Kehä I:n ulkopuolella. Pääkaupunki taisi tosin pumpata itsensä kuiviin Liiton SM-tapahtumassa.

Torin mestarit olivat vanhoja tuttuja; kaikki selvää superlisenssiainesta. Olisiko aika aloittaa luokittelu? Oman paikan löytäminen Suomen kesässä on ollut viime aikoina vaikeaa ja väärät valinnat ovat kuohuttaneet mieliä. Yksi haastamisen paikka vuodessa SM-viikolla voisi olla riittävä ja virta voisi lopultakin ajaa jyvät oikeisiin laareihin. Superlaarille maksumiehen löytäminen lienee se vaikein ongelma. Akanoiden pelihurmion tämä luokittelu ainakin taas palauttaisi ja nuo uudetkin yrittäjät voisivat maistella menestyksen hunajata kauden muissa kisoissa. Tässä piirissä stipendin suuruus ei kuitenkaan ole pelaamisen keskeisin ongelma. Eväspussin sisällön arvoituskin antaisi riittäviä haasteita. Pian toteutettuna olisimme kerrankin Ruotsia edellä jossain petankkiin liittyvässä ja lisenssietumatkan kurominen voisi siitä menestyksellä jatkua.

Huippuringin terveen itsetunnon ilmentymät tuottavat tulosta ja haastajia roikkuu ringin ympärillä kiitettävissä määrin. Oikea kilpailu on käynnissä, hyvä näin. Nyt alkaa ringin ensimmäinen todellinen koe; PM, WG ja MM. Menestystä näihin ja helteistä kuhinaa muille Suomen puistoihin.

Jos Aleksis Kivi edelleen jatkaa kisojen päävalvojana myös vuonna 1998 olisi nyt hyvä hetki ryhtyä entistä laajemmalti pohdiskelemaan kuinka itse kukin ensi vuonna kokee kuuluvansa Liittoon.

Pertti Taipale


Ylimääräinen ei innostanut

Ylimääräinen vuosikokous Baltic Cupin jälkeen Porvoon hotelli Sparressa ei koonnut joukkoja, vaan edustettuina oli kuusi seuraa 19 äänellä. Kävi esille, että kaikki arvostivat tarkastuslausuntoa, vaikka eri ihmiset olivat lukeneet sitä eri tavoin. Järvenpään taholta kiitettiin sitä, että oli ollut aihetta suorittaa se ja kyseltiin mahdollisten uhkien aktualisoinnista niitä yksilöimättä. Lisäksi haluttiin KORJAUS-otsikolla Petanquelehteen oikaisu siitä, etteivät erityistilintarkastajat olleetkaan tutkineet tilintarkastajien toimintaa vaan liiton taloudenpitoa ja hallintoa. Lehti oli tullut virheelliseen päätelmään lukemalla kirjanpitokieltä niinkuin se sanotaan. Lehti tulee tästä lähin miettimään milloin tulee lukea rivejä, milloin niiden välejä.

Loppujen lopuksi hallitus sai tili- ja vastuuvapauden, mikä kaiketi on pääasia ja liiton kirjanpitojärjestelmää tullaan synkronoimaan uudelleen muiden urheiluliittojen tapaan ett:n ohjeiden mukaisesti. On saatu uusi tilikartta, jonka mukaisesti toimitaan. Loppukaudeksi valittiin tilintarkastajiksi Marjut Kotila KHT eli toinen ett:n tekijöistä ja Tapani Kotilainen jatkaa. Varalle valittiin Matti Ortela ja Pirjo Kuronen. Heikki Kahakorven vetämä ylimääräinen vuosikokous päättyi sovinnon aikakauden oraiden nousuun.

MH


SM '97 Sekaduppeli

Peli-ilo löytyi heti

Sekaduppelilla on SM-lajina vuoden mittaiset perinteet, ja heti siitä on tullut kestosuosittu laji: 68 joukkuetta SM-tasolla. Loppusuoralla olivat suunnilleen ne joita sinne odotettiinkin, joskin Kankaanpäät Porista ja Aholat Munkasta eivät ihan yltäneet odotettuun kastiin, samoin viimevuotiset kakkkoset Turkkilat hiipuivat. Motkotusta ei kuulunut kuin yhden joukkueen taholta - kentällä. Hima-analyysit ovat erikseen.

Neljännesfinaaleissa pelihuumorin ja iloisuuden ykkösiä olivat Raija Avaro ja uudelleen tsemppiin äitynyt Mara Hokkanen. He pitelivät pahoin Loimaan hyvää paria Pirjo Kivinen/Markku Nieminen 13-6.

Henri ja Päivi kohtasivat Pousit, jotka tasaisuudellaan ovat usein nousseet aika korkealle. Nyt nousi tie pystyyn numeroin 13-6.

Miska ja Kati Nieminen selvittivät aiemmin napakkaa peliä esittäneet Anita ja Simo Olkinuoran 13-5. Salla Kalliosalo ja Iivo Paaso kaatoivat Mirva ja Harri Näsilän 13-3. "Jouduimme Sallan ja Iivon pelihurmion alle", sanoi heidän aiemmin pudottamansa joukkue.

Nykyinen alokas, silloinen siviilimies Iivo ei hievahtanut tyylistään Sallan parina, vaikka pelihurmio hetkeksi katkesikin. Kohtalona putoaminen pronssiotteluun Raijaa ja Maraa vastaan, josta voitto lukemin 13-11.

Finaalissa Miskan kudit ja Katin asetukset olivat tarkkoja, mutta Päivi ja Henry onnistuivat alkupelin vaikeuksien jälkeen nousemaan voittoon 13-11. Pari toimi tiiminä tehokkaasti ja toisensa tekniikan tuntien.

MH


SM '97 Singeli

Rahatkin liossa

Miesten singeli oli myös valtakunnallinen voittajavedonlyönnin kohde, alimmiksi pelattuja olivat mm. Marko Aalto, Jokke Eriksson, Olli Sinnemaa, Miska Nieminen, Arttu Poikolainen, Matti Lyyra, Jukka Holopainen (eräässä vaiheessa eniten pelattu), Antti Lehtonen, A-P Mäkelä, Juuso Siro ja Henri Palmqvist.

Useimmat näistä jäivät tien oheen jo ensimmäisen päivän jälkeen, kuten Henri, jonka Aimo Leinilä pudotti. Vaikka seniori Leinilä oli viime vuonna viides, ei häntä paljon pelattu. Nyt hän päätyi pari sijaa huonompaan tulokseen. Viimevuotista mestaria Olli Sinnemaata vietiin laulukuoroon myös ensimmäisenä päivänä. Yllättäjinä häärivät erityisesti Mikkelin nopeasti kehittynyt Kimmo Kellman ja Hyvinkään Asko Alkila. Jukka Holopainen kaatui uskonpuutteeseen myös varhaisessa vaiheessa kuten toinen lahtelaissuosikki Antti Lehtonen, joka on parempi joukkuepelaajana. Myös Jari Häkkinen nousi kahdeksan parhaan joukkoon.

Marko Aalto ja Miska Nieminen kohtasivat pronssiottelussa, jossa Marko sai lohtua sekaduppelista. Arttu pyrki kirkastamaan tummuneet hopeatilat kultaiseksi, ja finaalista muodostui tähänastisista peleistä selvästi hienoin. Koko ajan pelattiin pitkää matkaa, ammuntatarkkuus oli loistava, karoja ei viitsinyt laskea - ja olihan kuulan pakko jäädä kun Iivo sitä karjaisi jäämään. Arttu pelasi kuin syvässä tuskatilassa, mikä on hänellä merkki keskittymisestä. Ja jälleen jätettiin Arttu hopealle 13-11.

MH


SM '97 Duppeli

Pelattiin pitkää ja pitkään

Pelejä oli tahkottu jo kolmatta päivää ja tämä kolmas olikin kisojen maratonpäivä. Yhdeksältä aloittaneet singelistit siirtyivät illansuussa yleisiin duppeleihin ja viimeiset lopettivat kolmelta yöllä. Juryn päätöksestä kuultiin erinäisiä mielipiteitä.

Uudenlainen taktinen ajattelu tuntui vallanneen pelaajat. Kovettuneilla kentillä käytiin taistoa pääosin snadin takana. Etukuula oli jäänyt vanhanaikaiseksi.

Viime vuoden mestarit Marko Aalto/Aku Haljoki putosivat pronssiotteluun, joten mestarien vaihtuminen oli tapahtunut. Hyviä duppelijoukkueita on nykyään verrattomasti enemmän kuin kovia trippeliporukoita, joten - singelin ohella - katsojille tarjottiin torstaina ja perjantaina viikon parasta antia. "On se kone" Tuukka Ylönen ja Olli Sinnemaa toimivat vaivatta parina kultaan asti. Jokke Eriksson/Arto Stenberg olivat uusi pari ja Jokelle sattui duppelissa viikon paras vaihe.

Kaikki oli niin pienestä kiinni, että tasoltaan Paaso/Kankkunen, Lahtinen/Mäkelä, Svens/Pelletier, Hämäläinen/Harsia, Siro/Nieminen, Heinonen/Poikolainen ja Virtanen/Kouvonen olisivat voineet olla taistelemassa mitaleista. Kari Harsian asenne putoamisen jälkeen oli ainakin tarpeeksi nöyrä: "Harmittaa kun hyvät joukkueet päästävät niin lähelle voittoa ja ottavat sitten namun pois."

MH


SM '97 Trippeli

Melkein tyrmäyksiä

Trippelin finaalipäivä alkoi toriyleisön pulinalla siitä, mikä sorti SLP Ricardin ja mitä tapahtui Karofobialle. Tuliko fobia ennen karoa?

Kuudentoista joukkoon päässeistä Bitankki/Femman Ollikainen-Rämö-Vuori olivat vähällä tyrmätä suosikki Hennessy-Teamin, mutta haastajien ammunnan vaikeudet pelastivat Aalto-Paaso-Ylösen 13-12. Helsinki Boulen miehistössä oli pari aamupelien vihaajaa, joita löytyy lajista useita.

Sellainen on myös Arttu, ja PSC I Poikolainen-Heinonen-Kankkunen oli melkein koko pelin puristuksessa Kymenlaakson Markkanen-Hämäläinen-Harsiaa vastaan. Lopussa toverit hieman hiipuivat mutta Pasi taisteli. Silti PSC:lle 13-11.

KOOVEE 109 niittasi samoin numeroin Kuulankierittäjien Stark-Kahelin-Lähdesniemen, joilta petti lähinnä usko ja sitten toivokin. Ville Stenbergin nauru jylisi.

Poika Arton tiimi PSC III pääsi aika helpolla Kouvolan Soikkeli-Verho-Lohmanista, 13-6.

LP:n Kaislehto-Näsilä-Saarinen uupui Kuulankierittäjien Leinilä-Leinilä-Railion kyydissä. Ilen muodonmuutos ampujaksi sujui ihan hyvin. 13-7.

Tyrmäys nähtiin sittenkin. Lahti Boulen Ahonen-Kallio-Sallinen sai tilaisuuden hyödyntää Helsinki Boulen Eriksson-Lahtinen-Häkkisen heikkoa hetkeä, eli 13-3.

PSC II eli Mäkelä-Leskinen-Lindströmille oli Oulun Hellman-Rissanen-Kauppinen helpohko vastus, 13-7. Samoin Petosen Nallet Lapveteläinen-Willman-Vartiainen olivat kesyjä kissoja, vaikka samaa on sanottava Oravaisten Svens-Svens-Semskarista. Olisiko Stig Svensin iskias ollut pahimmillaan? 13-8.

Neljän joukkoon ainakin

Oravaisten peli parani ja Lahti Boule leijui vielä voitonhuumassa. 13-2 Oravaisille ja Mika Ahonen ilmoitti lopettavansa ainakin toistaiseksi. Ei kai sentään?

Hennessy ryhdistäytyi pakon edessä ja vei PSC ykköstä 13-7. Leinilän ryhmän tarkkuuskaan ei enää riittänyt ja PSC II voitti tyylikkäästi 13-6. Ja vielä toinenkin PSC eli Stenberg-Nieminen-Siro eteni helponlaisesti neljän joukkoon.

Semien selvittelyissä Hennessy hävisi A-P:n joukkueelle ja havaitsi olevansa pronssiottelussa Oravaista vastaan ja sen piti taistella pettymystä, turhautumista ja vähän Oravaisten pelaajiakin vastaan, mutta pronssiottelu oli Oravaisten pojille iloisempi asia. Heille pronssi 13-2.

Loppuottelussa karkasi PSC III jo 5-0 johtoon, mutta peli tasoittui. Jälleen hilautui Stenbergin tiimi johtoon 7 - 5 ja vaikka Vili toivotti Mäkelälle nöyrää asennetta, tapahtui taktinen ja tekninen virhe. PSC III pääsi rokottamaan jo 11-5 ja perään 13-5. Jos ja jos: jos A-P olisi saanut karona takakuulan pois, loppupeli olisi ollut toisennäköinen.

Miska Niemiselle kulta oli makea siksi, että häneltä on kahdet kuulat viety lyhyen ajan sisällä, viimeksi asematorin lukitusta kontista. Nyt ei niin väliä. Pokerikasvo Juha-Pekka Sirolla on aihetta iloon varsinkin siksi, että hänen pelinsä varmistui kaiken aikaa. Aatu otti mitä katsoi itselleen kuuluvan. Koko joukkue pääsee näin WG-peleihin Lahteen maailman huippujen seuraan ja sitten PM-kisoihin Jönköpingiin.

Ei ole paljon suremista Ari-Pekka Mäkelälläkään, sillä kärkisijoituksia ropisee. Vielä iloisempia voivat olla Vili Lindström ja Jarkko Leskinen, sillä heidän pelinsä kulki loppupeleissä kauniisti, eleettömästi ja tarkasti. Noususuuntaa.

MH


SM '97 Naiset

Naisille järjestettiin SM-kilpailuissa oma sarjansa nyt neljännen kerran. Tänä vuonna naisten sarja järjestettiin aikaisemmista vuosista poiketen kaikissa pelimuodoissa samanaikaisesti yleisen sarjan kanssa, mutta tämä ei verottanut osallistujamääriä koska yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta naiset valitsivat järjestelmällisesti osallistumisen naisten sarjaan.

Taidollisesti naisten peli on vuosi vuodelta monipuolistunut ja kehittynyt, matkaa yleisen sarjan tasoon on silti vielä jäljellä selvästi. Toinen naisten sarjan suosiota selittävä tekijä oli myös PM- ja World Games -valintaosakilpailujen yhdistäminen SM-kilpailuihin. Naisten duppeli ja trippeli toimivat tänä vuonna molemmat yhtenä kaikkiaan neljästä karsintaosakilpailuista naisten duppelin World Games -edustukseen Lahteen sekä naisten trippelin PM-edustukseen Ruotsiin.

Singeli

Singeliin osallistui tänä vuonna yhteensä 43 naispelaajaa. Pelit aloitettiin vasta hieman ennen kuutta illansuussa koska ensin jouduttiin odottelemaan kenttien vapautumista yleisen sarjan singelin peleiltä.

Ensimmäisenä päivänä pelattujen kahden poulekierroksen jälkeen mukana oli kaksitoista pelaajaa joista kahdeksan siis arvottiin karsintakierrokselle. Ilman karsintakierrosta kahdeksan parhaan joukkoon selvisivät Outi Raitasuo, Kati Nieminen ja Helena Kankaanpää sekä neljäntenä Satu Lahtimo.

Viimeiset poulekierrokset päättyivät vasta pitkälti puolenyön jälkeen ja kun seuraavana aamuna karsintakierros aloitettiin jo yhdeksältä, vaati singelissä onnistuminen pelitaitojen lisäksi myös hyvää kuntoa ja kestävyyttä.

Kahdeksan parhaan joukossa oli pääosin vanhoja konkareita, uusimpana tulokkaana joukossa oli mukana Satu Lahtimo Lahdesta, joka hävisi semifinaalipaikan Salla Kalliosalolle (Munkka) 13-9. Stiina Kamppuri (Kuulankierittäjät) pudotti samassa vaiheessa Outi Raitasuon (Tavastia) 13-3, Raija Pasanen (Soukka) sai taipua Tuula Aholan (Munkka) voittoon 13-9 ja Kaarina Nieminen (PEESI) ja Helena Kankaanpää (Pori) pelasivat tiukan ottelun joka päättyi Kankaanpään 13-10 voittoon.

Semifinaalissa Munkkalaiset Salla Kalliosalo (edellisen vuoden voittaja) ja Tuula Ahola pelasivat tasaisesti ja Tuula Ahola selvitti tiensä finaaliin lukemin 13-10. Helena Kankaanpää voitti toisessa semifinaalissa Stiina Kamppurin 13-9.

Sekä finaali että pronssiottelu olivat erittäin tasaiset, molemmat päättyivät lukemin 13-12 mutta voittaja ja mitalistit toki selvisivät: Helena Kankaanpää voitti Tuula Aholan finaalissa ja pronssia sai Salla Kalliosalo voittamalla Stiina Kamppurin.

Duppeli

Singelin päätyttyä torstaina iltapäivällä pelejä jatkettiin duppelin merkeissä. Duppelissa ratkaistiin Suomenmestaruuden lisäksi samalla myös naisten World Games -edustuspaikan kohtalo. Ennen tätä kilpailua mahdollisuus edustuspaikkaan oli vielä kahdella joukkueella: pistetilanteessa kärjessä olleella SLP/Dubonnet -joukkueella (Päivi Lehtonen, Mirva Näsilä) sekä OKA -joukkueella (Kaarina Nieminen, PEESI, Outi Raitasuo, Tavastia Pallo). OKA-joukkueelta edustuspaikan saavuttaminen olisi edellyttänyt kilpailun voittoa, Dubonnet -joukkueen sijoituksella taas ei ollut merkitystä edustuspaikan kannalta.

Edellisen vuoden mestarit Maija Avaro ja Raija Pasanen Soukka Pétanquesta selvittivät tiensä aina semifinaaleihin asti. Semifinaalissa tuli niukkaakin niukempi 13-12 tappio SLP/Dubonnet-joukkueelle. Toisessa semifinaalissa OKA voitti Helena Kankaanpään ja Tarja Roslöfin 13-5.

Kaikkiaan 26 osallistuneen joukkueen joukosta finaaliin päätyivät siis World Games- edustuspaikasta taistelleet OKA ja SLP/Dubonnet. Finaali päättyi SLP/Dubonnetin voittoon 13-9 ja SLP/Dubonnet edustaa siis Suomea World Gamesissa Lahdessa 9.-10.8. Pronssiottelussa Kankaanpää ja Roslöf Porista voittivat Soukka Pétanquen Avaron ja Pasasen 13-4.

Trippeli

Trippelin Suomenmestaruuskilpailu oli järjestyksessä kolmas naisten PM-valintaosakilpailu, joten lopullisia PM-valintoja ei tässä kilpailussa vielä ratkottu.

Naisten trippeliin ilmoittautui pelijärjestelmän kannalta mahdollisimman hankala osallistujamäärä: 17 joukkuetta. Ensimmäisenä pelipäivänä pelattiin yksi poule sekä tarvittava karsintakierros jotta seuraavalle päivälle saatiin jatkoon kahdeksan joukkuetta.

Kahdeksan parhaan joukkueen joukosta neljän parhaan joukkoon selvittivät tiensä kaikki neljä PM-valinnoissa kahden osakilpailun jälkeen vahvimmilla ollutta joukkuetta: Kamppuri-Olkkola-Pasanen (KK, Laru, Soukka) voittivat Pousi Pohjola-Penttilä-Vanhapihan (KK, Tavastia) 13-5, Munkan Petankin Ahola-Kalliosalo-Railio voittivat Linnan Pétanquistien Kankare-Olkinuora-Ranta-Kahilan 13-0, Hale-Bopp (KK/SLP) voitti Kymenlaakson/Kouvolan Asplund-Lappalainen-Majanderin 13-6 ja OHEKA (Peesi, Tavastia, Pori) Oulun Boulistien Havana-Tikka-Jokisen 13-2.

Semifinaaleissa vastakkain joutuivat Hale Bopp ja Oheka sekä 2-RS ja Ahola-Kalliosalo-Railio. Oheka ei saanut peliään kulkemaan joten Hale Bopp pääsi suhteellisen lyhyestä pelistä 13-5 voitolla finaaliin, jossa se sai vastaansa 5-12 tappioasemasta 13-12 voittoon toisessa semifinaalissa kirineen 2-RS:n. Pitkät kilpailut, kuuma päivä ja tiukka edellinen ottelu vetivät veronsa ja finaalissa 2-RS ei enää pystynyt uusimaan kiriään vaan jäi hopealle Hale-Bopp:in voittaessa mestaruuden 13-1. Suurista lukemista huolimatta peli kesti lähes puolitoista tuntia: kolmen vartin pelin jälkeen tilanne oli vasta 4-0.

Pronssiottelussa Oheka ryhdistäytyi ja voitti Ahola-Kalliosalo-Railion 13-7.

Kaikki neljä kärjessä ollutta joukkuetta säilyttivät edelleen mahdollisuutensa tavoitella naisten PM-edustuspaikkoja, joita on jaossa kaksi.

Päivi Lehtonen


SM '97 Juniorit

Oulu, Hämeenlinna, Loimaa, Salo

Nämä ovat junnujen ykköskaupunkeja tällä hetkellä, unohtamatta PSC Järvenpään tiukkaa trippelitaistelua pronssimitalista, jonka se kumminkin hävisi.

Kimmo Rantanen, 14, oli kisojen junnunimi, jonka tuloa on tiedetty odottaa. Isi-Rantaselta meni paljon tupakkaa nuorten loppuottelujen aikana, mutta hyvin on oppi mennyt perille. Tuloksena oli singelin ja duppelin kulta ja trippelihopea.

Ansionsa on tietenkin siinäkin, että Kimmo on jauhanut kisoja vähän isompien Hämeenlinnan Simo Olkinuoran ja Jani Saarisen tiimissä, vaikka Salon ja Hämeenlinnan välillä on matkaa. Tiimiä ohjaa Risto Saarinen.

Duppelin kultaparina oli Tero Haapanen, Haapasen Heikin poikia Loimaalta. Isä kuuluu Loimaan kärkimiehiin ja elää petankki-ilmapiirissä ja pelaa mm. divaria isompien jengeissä.

Simo Olkinuora ja Jani Saarinen ottivat duppelihopeaa ja samoin kävi trippelissä. Oululaisten Jukka-Pekka Strand, Lauri Lantto ja Veli-Pekka Tolonen eivät ole varsinaisten petankkiperheiden jälkeläisiä vaan lähinnä yhdistää sama naapurusto ja samat pelipihat. Pohjoiskalotin geimeissä pojat ovat hankkineet kokemusta kuten Heini Strand, Olli Huoviala ja Tuukka Airaksinenkin, pronssimitalistit.

Enemmän saisi junnuharrastajia olla, mutta nykyisissäkin on aikamoisia lahjakkuuksia. Diivanelkeet on karsittava ja käytöstapoja kehitettävä. Kaikista ei tule herrasmiehiä mutta asiallisia urheilijoita pitää tulla. Muuten ei tule mitään.

MH


SM '97 Seepran silmin

Kisat Helsingin Rautatientorilla oli erinomaisen onnistunut kokonaisuus. Näkyvyyttä oli ja ilmat suosivat.

Muutamaan asiaan koskien sääntöjen noudattamista ei voi olla puuttumatta. Yleisen sarjan pelaajat, ottakaa oppia naisista. Yhtään kertaa tuomarit eivät joutuneet puuttumaan naisten peleissä sääntörikkomuksiin, mahdollisesti siksi, että niitä ei tapahtunut. Rikkomalla sääntöjä pelaaja käytännössä loukkaa vastustavaa joukkuetta, ilman että siitä koituisi hyötyä itselle. Miksi sitä sitten pitää tehdä? Vetoaminen siihen, että joku maailman huippujoukkueista rikkoo MM-kilpailuissa sääntöjä saamatta rangaistusta ei riitä selitykseksi. Juniorit imitoivat idoleitaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Tässä suhteessa jokaisen huippupelaajan tulisi tuntea vastuunsa. Toinen tärkeä asia, joka oli selvästi havaittavissa SM 97 yhteydessä oli se, että hyvin sääntöjä tuntevat käyttivät tietämystään vastassa olevaa vähemmän kokemusta ja sääntötuntemusta omaavaa vastaan. Ajatuksen paikka! Mistä loppujen lopuksi on kysymys? Mukavasta sosiaalisesta pelistä vai hampaat irvessä taistelusta pisteistä?

SM 98

Rautatientorilla kuuli monenmoista mielipidettä siitä, missä seuraavat SM-kilpailut tulisi järjestää. Allekirjoittanut on lähes 10 vuotta puhunut siitä, että SM-kilpailut tulisi järjestää yhteen putkeen. Viimeinkin se onnistui. Missä sitten seuraavat? Rautatientori on edelleenkin yksi vaihtoehdoista, eikä missään tapauksessa huonoin. Eri puolilta tulleet joukkueet kuitenkin varmasti tunsivat kukkaroissaan tiettyjä vajauksia kuuden päivän rupeaman jälkeen. Olisiko muita vaihtoehtoja pelipaikan suhteen? Samanlaista julkisuutta kuin Helsingissä on vaikea saada. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Aivoriihi pystyyn kuka pystyy ja missä tarjoamaan yhtä paljon näkyvyyttä ja yleisöä, kuin Helsingin Rautatientori.

Asiasta täytyy tehdä päätös viimeistään syksyn liittokokouksessa. Silloin on mahdollista saada mukaan suuret sponsorit, saada sopimus jonkin tv-yhtiön kanssa ym.

Kiitos kaikille pelaajille ja hyviä pelejä loppukesään.

Jorma Kujanpää
SM 97 päätuomari


SM '97 Loppukevennykset

Torin persoonia

Torin tapahtumain tunnelmaan vaikuttivat monet persoonat, joista voi mainita lännenhattuisen fonisti-klarinetistin, joka viihdytti haikeilla balladeilla. Hän oli erityisopettaja Lasse Lietsalmi Oulusta. Mr Asema-aukioksi nousi mokkakahvinruskeaksi paahtunut paidaton atleetti Kari Ahonen/Kallion Kirkas. Varsinainen sankari on Tavastian Pasi Juurikkala, joka palautti järjestyksen lännen saluunaan. Iltasella hyökkäsi assan renttuja aidan alitse hörppäisemään petankistien laseista ja haastamaan riitaa. Pasi otti takaa kaulavyöstä kiinni pahimman pukarin ja painoi posken nupukiviin. Rentut ymmärsivät, että petankkiväessä on ruutia ja poistuivat. Legendat kertovat, että Juurikkala puhui toisella kädellä vielä kännykkäänkin. Ei ihan sentään.

Bileet päättyivät palkintojenjakoon ja samalla vyöryivät koneet aukiolle. Ilonpitoa riitti puolille öille ja samalla huomattiin, että tori oli hiekasta tyhjä. Muistoja jäi.

MH

Iltajuhla

Viimeisetkin Suomenmestarit olivat selvillä puoli kahdeksan maissa sunnuntai-iltana. Palkinnot jaettiin välittömästi ja iltajuhla torilla olleessa ravintolateltassa ja sen terassilla päästiin aloittamaan, kun kaikki ehtivät saada mukin käteensä.

Koko viikon paahtanut helle oli todistanut yhden vanhan väitteen vääräksi: "Petankkipelissä ei yleensä tule hiki". Kyllä muuten tuli ja viimeinen päivä eli sunnuntai taisi olla yksi kaikkein lämpimimmistä. Niinpä virvoittava mallaspirtelö ja helmeilevä omenamehu sitten maistuivatkin rankan viikon jälkeen.

Imitointia

Ensin jo näytösotteluakin aikaisemmin juontanut Jarkko Tamminen esitti oman ohjelmanumeronsa monella eri äänellä: "Höyry" Häyrinen selosti petankkipelin tapahtumia, välillä niin nopeasti että sanat menivät aivan sekaisin. Kenraali Adolf C Ehnroth muisteli, kuinka hän oli ollut moisessa kuulasateessa viimeksi joulukuussa 1939. Matti Kyllönen kuvaili omaan tyyliinsä pelin alkuhetkiä, kun finalistit ryhmittyvät omiin lähtöruutuihinsa. Ja niin edelleen...

Asetuskilpailu

Tiedossa oli, että ravintolateltan anniskelulupa on voimassa niin kauan, kuin kuula lentää. Siksipä piti järjestää asetuskilpailu, kympillä yksi kuula mahdollisimman lähelle snadia ja palkintona viinipulloja. Yleisö ottikin kisan innostuneesti vastaan ja lähes kaikki paikalla olijat kävivät asettamassa ainakin yhden kerran. Muutamat useamminkin, kuten esimerkiksi aikanaan liiton tilejä hoitanut "Kipsi" monella satasella. Suoritukset mittasi Pertsan Enkelit eli Hanna Kohonen ja Tarja Hämäläinen. Useimmiten kilpailijat astuivat yli huonot heitot, jotta niitä ei turhaan tarvinnut mitata. Muutamat herrat kuitenkin mittauttivat yli metrinkin asetukset, koska mittatyttöjen kyykistelyä oli niin kiva katsella.

Kisan päättivät puheenjohtajamme Pertsa ja kilpailupäällikkö Jallu omalla keskinäisellä kamppailullaan. Viimeksimainittu heitti SM 97 -kisojen virallisen viimeisen kuulan ja voitti niukasti mukillisen janojuomaa.

Asetuskilpailun lopputulokset kertoivat PSC Järvenpään ylivoimasta, aivan kuten yleisessä trippelissäkin. Tällä kertaa kylläkin hallintoihmisten voimin. Moisiot Mauri ja Sirpa asettivat kumpikin kuulansa kiinni snadiin ja pääsivät ensimmäisinä valitsemaan palkintopullonsa. Samaan tulokseen ylsi myös Jarmo Piiroinen.

Huippupelaajista eli valmennusringin jäsenistä paras oli Samuli Kankkunen 1,5 sentin tuloksellaan.

Miss Petankki 1997

Illan hämärtyessä ryhdyttiin valitsemaan ensimmäistä perinteistä jokavuotista Miss Petankkia leikkimielisessä kilpailussa. Ehdokkaita oli kahdeksan ja voittaja oli tarkoitus valita tuurikilpailun ja yleisöäänestyksen yhteistuloksella. Tuurilajina oli snadin asetus mukulakivillä, mutta sen tulokset täytyi hylätä, koska muutamat pojat vähän auttelivat omia suosikkejaan siirtämällä snadia lähemmäksi kohdekuulaa.

Yleisöäänestyksen voitti ylivoimaisesti ja odotetusti kilpailun ainoa miesehdokas, Mika Ahonen Lahdesta 16 äänellä. Tosin hänet diskvalifioitiin silmämääräisesti suoritetun ja positiiviseksi osoittautuneen dopingtestin perusteella.

Miss Petankki 1997 -tittelin, kruunun ja kukat sai Stiina Kamppuri Vantaalta 5 äänellä. Perintöprinsessoiksi tulivat tasaäänin (3) Salla Kalliosalo ja Eeva Piiroinen.

Allekirjoittanut ja missikilpailun juontanut "Tiskijukka Jukka" sai myös yhden äänen, vaikkei ehdokkaana ollutkaan. Kiitos siitä salaiselle ihailijalle!

JP


SM '97 Kilpailupäällikön kokemuksia

Kun maanantaina 30.6 noin klo 8.00 Lemminkäisen auto alkoi levittää ensimmäistä kivituhkakuormaa Rautatientorin mukulakiville, oli ensimmäinen ajatus mielessä 'tästähän tulee totta'. Talkooporukkaakin tuli aivan kiitettävästi ja kun viimeinen kuorma (yhteensä 450 kuutiota) n. 20.00 oli saapunut, alkoivat kentät jo hahmottua. Ongelmana oli kuitenkin kastelu. Yhdellä pienellä letkulla yritimme saada kenttiä kasteltua ja siten saada ne kovettumaan. Siitähän ei oikein tullut mitään. Sitten Henri Palmqvist soitti Marjaniemen VPK:lle ja nämä suostuivat auttamaan. Maanantai-iltana kun 23.30 lähdin kotiin, jäivät kentät veden peittoon. Saavuttuani paikalle tiistaiaamuna hieman seitsemän jälkeen, olivat kentät vielä hiemän kosteita ja pehmeitä mutta kun aurinko oli pari tuntia porottanut olivat kentät aivan pelattavassa kunnossa. Ja kun kello tuli 11.00 ja kilpailut pääsivät alkamaan, niin olipa mahtava tunne.
SE ON TOTTA, ME PELAAMME RAUTATIENTORILLA SM-PETANKKIA!

Pelit lähtivät mukavasti kulkemaan ja duppelin alkupouleja lukuunottamatta aikataulukin piti kohtuullisen hyvin. Täytyy vain ihmetellä miten pelaajat saavat yhteen pouleen kulumaan 7,5 tuntia!?! Yleensäkin ottaen mielestäni toinen poule on aivan turha muissa kuin trippelissä joka on samalla valintakilpailu. Näin säästettäisiin paljon aikaa.

Mutta kyllä pelaajienkin pitäisi kehittyä niin ettei jokaista kuulaa tarvitsisi mitata eikä jokaisen kuulan jälkeen mietittäisi sitä minuuttia (tai enemmänkin). Ruotsissakin pelataan duppeli yhdessä päivässä ja siellä on moninkertainen osallistujamäärä Suomeen verrattuna.

Kokonaisuutena viikko oli minulle erittäin antoisa (vaikkakin aika raskas). Pääsin itsekin pelaamaan duppelin (kiitos Markuksen ja Jarkon) ja se oli mahtavaa. Pelasimme pari ensimmäistä peliä Ateneumin puoleisessa päädyssä ja aina oli yleisöä katselemassa. Hieno tunne! Jarkko Tammisen imitaatiot ja Suomen huippupelaajien koostejoukkueen (Helena Kankaanpää, Olli Sinnemaa, Arttu Poikolainen) näytösottelu Pasi Rautiaista, Petri Heliniä ja Kari Martikaista vastaan oli myös mukavaa viihdettä.

Paikkanahan Rautatientori oli/on aivan mahtava kuten pelaajien mielipidetiedustelukin osoittaa. Saimme melko paljon julkisuutta lehdistössä ja jopa urheiluruutukin noteerasi meidät. Ja pari radiohaastatteluakin tuli annettua. Yleisöä oli parhaimmilaan arviolta n. 400 ja muutenkin ohikulkijat jäivät useasti ainakin joksikin aikaa katselemaan pelejä. Joten paikassa ei todellakaan ollut mitään vikaa.

Mutta yksinhän tämä ei kuitenkaan olisi onnistunut. En luettele nimiä koska kuitenkin unohtaisin jonkun pois, vaan KIITOKSIA kaikille jotka talkootöinä auttoivat näiden kisojen onnistumisessa. Kiitokset myös kaikille tukijoillemme ja erityisesti Lemminkäiselle kenttien aikaansaamiseksi. Erikseen kiitokset Marjaniemen VPK:lle kenttien kastelusta. Siitä oli suuri apu. Mutta suurimmat kiitokset kuuluvat teille PELAAJILLE jotka todella runsaslukuisina (yhteensä 389 eri heittäjää) aikaansaitte tästä suuren kilpailun ja TAPAHTUMAN.

KIITOS

Jallu


Mahtava spektaakkeli Lahdessa elokuussa

Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch avajaisiin torstaina 7. 8. klo 19.00 Lahden Urheilukeskukseen.

Kuten Olympialaisten, myös ' varjo-olympialaisten ' avajaiset , Opening Ceremony, on näkemisenarvoinen juhlatilaisuus lippukulkuineen. Esiintymässä on ainakin sinfoniaorkesteri, muu ohjelma on vielä salaisuus.

Pétanque-kisan osallistujamaissa muutoksia

Saksan miesten joukkue on ilmoittanut, ettei saavukaan Lahteen. Heidän tilalleen tulee Espanjan joukkue.

Pétanque-kisa alkaa harjoittelulla perjantaina 8.8. Alkuerät pelataan lauantaina 9.8. alkaen klo 9.00 ja viimeinen ottelu on sovittu alkavaksi klo 18.00. Sunnuntaina 10.8. pelataan semifinaalit alkaen klo 9.00; pronssifinaalit alkaen klo 13.00. Naisten loppuottelu alkaa klo 15.00 ja miesten vastaava klo 17.00. Asiantuntevaa yleisöä kaivataan kannustamaan joukkueita, tapahtuma on Lahden Kisapuistossa linja-autoaseman takana olevalla hiekkakentällä. Istumapaikkoja on 500:lle katsojalle. Palkintojenjako on kaavailtu alkavaksi sunnuntaina klo 19.00 kisapaikalla. 100 markan yleislipulla pääsee pétanquen lisäksi seuraamaan monia muitakin lajeja sekä kisojen avajaisia ja päättäjäisiä.

Urheiluhallissa on mahdollisuus ruokailuun ja juomailuun eikä pidä unohtaa kaikkia muita mielenkiintoisia urheilulajeja: hengenpelastus, faustball, karate, painonnosto, salibandy, tanssiurheilu, akido, rullaluistelu, kehonrakennus, laskuvarjohyppy ja köydenveto vain osan mainitakseni. Joihinkin suosituimpiin lajeihin pitää maksaa erillinen pääsylippu (aerobic, kehonrakennus, keilailu, tanssi, salibandy, karate, voimannosto, squash, vesihiihto ja painonnosto), muihin pääsee yleislipulla. Kaikki tapahtumat ovat toistensa välittömässä läheisyydessä.

World Games -kilpailusta kerrotaan TV1:llä World Games tänään -lähetyksessä alkaen jo keskiviikkona 6.8. klo 21.45 ja torstaina 7.8. klo 22.30. Myös 2-kanavalla on lähetyksiä alkaen perjantaina 8.8. klo 22.15. Kisoista on TV-lähetyksiä joka päivä jatkuen sunnuntaihin 17. 8. Pétanque-kilpailusta esitetään parhaimpia paloja lauantaina TV 1:llä klo 22.00 ja sunnuntaina klo 22.15 .

Suomen pétanque-joukkueet valittu

World Games -kisojen isäntämaana Suomella on oikeus olla mukana kaikissa lajeissa. Pétanque-joukkueet varmistuivat Helsingissä heinäkuun alussa ja pelaamassa ovat seuraavat henkilöt: Miesten joukkueessa pelaavat Arto Stenberg, Juha-Pekka Siro ja Miska Nieminen. Naisten joukkueessa kisaavat Mirva Näsilä ja Päivi Lehtonen. Voimme vain toivottaa heille onnea kisassa ja luvata tulla kannustamaan heitä tässä upeassa kilpailussa.

Keisarin armeija marssii Lahteen

Samaan aikaan kun World Games -kilpailut on Lahden historiallisessa museossa (aivan linja-autoaseman vieressä) nähtävänä Maailman kahdeksas ihme: 11 aidon kokoista terrakottasotilasta ja -hevosta sekä muuta esineistöä Kiinan yhdistäneen Qin-dynastian ajoilta. Ne löydetttiin sattumalta 1974 Kiinassa talonpoikien rakentaessa kaivoa. Maanalaisiin käytäviin oli haudattu noin 8000 luonnollista kokoa olevaa terrakotasta valmistettua aseistettua sotilasta, hevosia ja ajovälineitä. Näyttely on avoinna elokuun loppuun ja on ainutlaatuinen Suomessa ja koko maailmassa.

Irmeli Erätuli


Kaikki oli Porvoossa toisin

Miljoonaveneet keinahtelevat laiskasti vieressä, pehmorokki hivelee auringonpolttamia korvia ja lämmin merituuli muita ruumiinosia. Normaali kesäsunnuntai Porvoossa? Ei. Kaksi suomalaista joukkuetta käy veristä tsemppiä katsomon edessä ja kaksi ruotsalaista huippujoukkuetta sivummalla pronssiottelussa ilman yhtään katsojaa.

Baltic Cupin käsikirjoitus näytti pahasti alkavan toistaa viimevuotista Tukholman kohtaamista, kun edettiin 1/8-finaaleihin. Ruotsi I eli maajoukkue (Stefan Johnsson, Dennis Glans, Kjell Pettersson) voitti Suomen Nimettömän 13-3 ja Ruotsi II (Jona Näs, Peter Bengtsson, Kader Chamil) Helsinki Boule 7:n 13-4. Saksan viimevuotista epävarmempi joukkue (Herman Bloch, Peter Blumenröther, Thomas Muller) kukisti Atlaksen 13-8, vaikka oli viimevuotista Saksaa selvästi heikompi. Tanska voitti kokemuksellaan raivokkaasti taistelleen Linnan Petankistien junnujoukkueen 13-10, vaikka Jani Saarinen, Simo Olkinuora ja Kimmo Rantanen olivat alkupeleissä kaataneet nimekkäitäkin vastustajia. Tanskan joukkue Jens Sörensen, Sören Aegeskov ja Claus Petersen on nouseva, tasaisen vahva jengi.

Kierroksen paukku oli Kouvolan voitto SLP Ricardista 13-2, mikä oli hunajata Osmo Lappalaiselle, Petri Lohmanille ja Mikko Soikkelille. Hunajaan tuli sivumaku, kun neljännesfinaaleissa käveli Ruotsin maajoukkue heidän ylitseen. Nimihirviö PSCLBLP voitti Kymettäret vain 13-11. Ei olisi uskonut tulevien tapahtumien valossa.

Kylmän kyydin kierroksella eli 1/4-finaalissa siis Ruotsi I voitti Kouvolan 13-4, PSCLBLP Tanskan 13-8, Ruotsi II Atlaksen 13-4 ja Hennessy Team PSC I:n hienossa ottelussa 13-11. Heiska, Arttu ja Samuli vaikuttivat siltä kuin olisivat myyneet puolet Kaivopuistoa satasella, mutta ihan turhaan.

Tosikireät finaalit

Semissä Ruotsi I sai maistaa A-P Mäkelän, Jukka Holopaisen ja Jari Korvenaro hyökkäyshenkeä. Mäkelä on nyt kehittänyt itsepiiskausmenetelmän joka toimi: "Nyt Pekka joudut ottamaan vastuuta! Pekka perkele, kanna se vastuu!" Holopaisen Jukka muistetaan Lahden SM-joukkueesta Hämeenlinnan kisoista, mutta Jari Korvenaro on tuntemattomampi. Hän on Dartsissa Suomen parhaimmistoa, mutta ei pysty päättämään kumpaan lajiin lopulta keskittyisi. Ruotsi kaatui 13-9. Vielä jännittävämpi oli Hennessy Teamin ja Ruotsi II:n yhteenotto, joka päättyi konjakkimaljaan 13-12. Sen ratkaisi ailahdelleen Iivo Paason asetus viime hetkellä. Tuukka Ylönen ja Marko Aalto nakuttivat varmaa jälkeä.

Ja niin oltiin siinä tilanteessa, että loppuotteluun marssivat Hennessy ja PSCLBLP. Jälkimmäinen meni 4 - 0 johtoon, jonka Hennessy tasoitti ja kiipesi parin pisteen kierrosvauhdilla ylöspäin, kun Korvenaron asetukset varmistuivat ja keskikentän työmyyrä - jalkapallotermiä lainatakseni - Jukka Holopainen asetteli tasaisen tappavea tahtia. Ja AP:n hennosta varresta lähtevä karjunta auttoi hänet tärkeisiin tappoheittoihin ja voittoon 13-11. Kyllä se on kamppailulaji tämä petankkikin, sanokoon Raimo Häyrinen mitä tahansa.

Samanaikaisesti Ruotsi ykkönen otti pronssia ja B-sarjan finaalissa Strömfors II (Pasi Hämäläinen, Ole Nyberg ja Harri Turunen) voittivat B-sarjan.

MH


La Mayonnaise -turnaus Tukholmassa - Suomi iski taas

Tukholman alueen suurin petanqueturnaus La Mayonnaise järjestettiin 31.5. Wasaparkenissa Tukholmassa. Kilpailun järjestäjänä toimii pétanqueseura Grönbrallan. Tänä vuonna kilpailuun osallistui noin 120 joukkuetta. Suomesta mukana oli kolme joukkuetta: SLP Ricard (Petri Turkkila, Samuli Kankkunen, Henri Palmqvist) sekä Ricard Trophyn palkintomatkalla olleet PSC Karofobia (Jukka Virtanen, Antti Lehtonen, Miikka Kouvonen) ja naisjoukkue Hale Bopp (Arja Kotilainen, Päivi Lehtonen, Mirva Näsilä).

La Mayonnaise on ruotsalainen vastine maailman tunnetuimmalle ja suurimmalle pétanque-turnaukselle, Marseillessa Ranskassa järjestettävälle La Marseillaiselle, johon osallistuu vuosittain tuhansittain joukkueita. La Marseillaise -turnauksen pääsponsori Groupe Pernod-Ricard on myös La Mayonnaise -turnauksen päätukija. Ketjun jatkoksi on Suomessakin jo kahdesti järjestetty saman yhtiön tukemana Ricard Trophy, jossa tänä vuonna palkintoina jaettiin kahdelle joukkueelle matka tähän Tukholman turnaukseen.

La Mayonnaise pelattiin tänä vuonna Wasaparkenissa, jossa samanaikaisesti vietettiin Wasa-päivää. Ellipsinmuotoinen puiston pääkäytävä oli varattu peleille, muualla puistossa tukholmalaiset viettivät kesän ensimmäistä aurinkoista viikonvaihdetta piknikin ja auringonoton merkeissä. Viheralueen keskellä oli myyjäiskojuja ja ravintolateltta, lapsille oli oma karusellinsa sekä tietysti myös pomppulinna. Puisto oli tupaten täynnä väkeä ja kentät oli rajattu vain parin metrin levyisiksi kaistaleiksi, joilla kaikki rajat olivat kuolemanrajoja. Sopu kuitenkin sijaa antaa, ja pelit saatiin mainiosti viedyksi läpi kunhan välillä maltettiin odotella että rullatuoleissa liikkuvat vanhukset ja pomppulinnaa kohti kirmaavat lapset ehtivät pois kuulien alta.

Jokainen kilpailuun osallistunut palkittiin, vähintään majoneesilla ja Ricard-pastiksella laseineen. Sen lisäksi kilpailussa annettiin erityispalkintoja; turnauksen vuoden ampujan palkinto annettiin Suomen Henri Palmqvistille ja parhaan peliasun palkinnon sai Hale Bopp -joukkue.

Pääkilpailusta pudonneille oli tarjolla useampia erillisiä lohdutuskilpailuita, osa duppeleina ja osa trippeleinä. Pääkilpailu pelattiin suorana cup:pina jolloin heti ensimmäisen häviön jälkeen joukkue oli ulkona kilpailusta.

Hale Boppin tie pääkilpailussa katkesi heti ensimmäiseen peliin niukalla tappiolla 12-13, duppelina (Lehtonen, Näsilä) pelatusta lohdutuskilpailusta tulikin sitten SLP/Dubonnet -joukkueelle hopeaa. Karofobia voitti ensimmäisen pelinsä kuten myös toisen, jossa se sai vastaansa kannustajaksi lähteneellä Jukka Holopaisella täydennetyn ruotsalaisjoukkueen. Sen jälkeen vastaan tulivatkin sitten koko turnauksen voittajat Amel Moufid ja Kader Chamil joukkueineen ja tie katkesi siihen.

SLP Ricard voitti ottelun toisensa jälkeen. Vuoron perään vastaan tuli useita ruotsalaisia maajoukkuepelaajia joukkueineen. Tärkeässä ottelussa pääsystä semifinaaleihin oli Kenneth Ötteniuksenkin joukkueineen tyytyminen tappioon. Tätä ottelua seurasi koko Wasaparkenin yleisö, sillä kyseessä oli ainoa ottelu joka oli sillä hetkellä käynnissä. Öttenius joukkueineen oli tuonut kilpailupaikalle maskotin, pienen muovisen ankan, jota joukkueen pojat sitten vuorotellen kävivät heittojen välillä vinguttelemassa. Vinguttelu päättyi ruotsalaisten kannalta ikävästi kun turnauksen paras ampuja pääsi rinkiin viimeistä edellisellä kierroksella ja tukalassa tilanteessa sai ammuttua snadin katsomoon niin, että viimeiselle kierrokselle jouduttiin ottamaan käyttöön kokonaan uusi snadi. Ottelun voiton jälkeen laivan lähtöhetki alkoi jo lähestyä ja vuorossa oli semifinaali. Muu suomalaisretkue lähti jo takaisin laivaterminaaliin kotimatkaa varten ja Petri, Samuli ja Henri alkoivat vilkuilla kellojaan; jos semifinaali hävitään, ehditään vielä illan laivaan koska ruotsalaiseen tapaan pronssiottelua ei kilpailussa ollut tarkoitus lainkaan pelata. Peli oli kuitenkin tasaistakin tasaisempi ja ratkesi vasta laivan jo lähdettyä vastustajan 13-11 voittoon. Tuloksena siis jaettu kolmas sija, loppubanketti viereisessä pastisbaarissa Ricard-lasillisten ääressä ja yksi lisäyö Tukholmassa järjestäjien ystävällisellä avulla.

Koska kerran Tukholmaan oli jouduttu jäämään, päätti SLP Ricard osallistua vielä seuraavana päivänä järjestettyyn Sacre Bleu -turnaukseen. Turnauksen pelijärjestelmä oli mielenkiintoinen; hävityn ottelun jälkeen joukkue pääsi vielä uuden osallistumismaksun maksamalla takaisin mukaan kilpailuun. Näin jatkettiin kolmen ensimmäisen kierroksen ajan jonka jälkeen mukana oli vielä 16 joukkuetta. Björn Johansson ja Anna Lagerqvist joukkueineen käyttivät tätä mahdollisuutta ahkerasti hyväkseen ja sijoitus kannatti; kolmella osallistumismaksulla heltisi lopulta koko kilpailun voitto. Ensimmäisen ylimääräisen osallistumismaksun joukkue joutui maksamaan hävittyään mainetta edellisenä päivänä niittäneelle suomalaisjoukkuelle 12-13.

SLP Ricardille uhkasi taas käydä samoin kuin edellisenkin päivän kilpailussa; semifinaalissa oltiin ja laivan lähtö lähestyi. Edellisestä päivästä viisastuneena joukkue otti hieman enemmän löysin rantein ja vastustaja Jona Näs, Bengt Johnsson ja Sebastian Mantell pääsi finaaliin ja suomalaiset ehtivät lautalla kotiin.

Tuliaisina Ruotsista matkalaisilla oli siis kaksi jaettua kolmatta tilaa, vuoden ampujan palkinto, turnauksen parhaan peliasun palkinto sekä erittäin mukava kesän avaus ensimmäisten lämpimien ja aurinkoisten kesäpäivien hellimässä Tukholmassa. Suomalaiset toivotettiin tervetulleiksi turnaukseen seuraavanakin vuonna, ja varmasti kaikki matkalla mukana olleet voivat lämpimästi suositella kilpailua hyvänä kokemuksena muillekin suomalaisjoukkueille.

Päivi Lehtonen


Taudit ja niiden lääkkeet

Epikriisi eli sairaskertomus on selvä. Kilpailukalenteriin merkittyihin kisoihin, varsinkin karsintakilpailuihin, osallistuu liian vähän joukkueita verrattuna tilanteeseen 90-luvun alkupuolella, jolloin kisoihin tultiin kaikkialta Suomesta.

Samaan aikaan järjestettävässä avoimessa PR-kisassa voi olla monin verroin pelaajia samalta paikkakunnalta.

Kilpailujen voitot kulkeutuvat nykyään yleensä vain tietylle verrattain pienelle pelaajaryhmälle, joka edustaa muutamaa prosenttia lisenssipelaajien määrästä.

Menestymisen trendi on johtanut siihen, että joihinkin kisoihin ei haluta "tiettyjä" pelaajia tai joukkueita, vaan ns. aloittelijat ja keskikasti, eli noin 90% lisenssin omaavista pelaajista + ilman lisenssiä pelaavat, haluavat pelata kisat keskenään, jolloin kuka tahansa voi voittaa kuin vanhoina hyvinä aikoina. Näin ollen kisoihin, joihin huippujen tiedetään varmasti tulevan, ei tule mainittavasti muita. Huiputkin silti osallistuvat ja juoksevat pikkukisoissa pönkittämässä heikkoa egoaan, vaikka kisat on alun perin tarkoitettu muille. Näin heille jää palkinnot ilman suurempia ponnistuksia - muille pelaajille ja järjestäjille jää huono mieli.

Tynkäkisojen pitäminen tukahduttaa vähitellen seuran talouden. Kalenterin ulkopuoliset kisat vain lisääntyvät, koska ne ovat seuralle kannattavampia, tulee paljon joukkueita ja liitto jää kaipaamaan rahojaan.

Huiputkin kärsivät, koska pelailevat lähinnä toisiaan vastaan ja kuilu ulkomaisiin huippuihin vain kasvaa, koska he eivät kehity tarpeeksi. Samalla kuilu kotimaiseen yleistasoon kasvaa.

Reseptilääkkeitä

Jos halutaan tehdä kotimaisesta petankista urheilulaji, huippujen tulisi kilpailla ensisijaisesti ulkomaisissa kisoissa liiton avustamina. Tämä koskee myös naisia ja junioreita, jotta taso nousisi yleisesti. Näin huiput saavat kansainvälistä pelituntumaa ja parantavat tasoaan kilpailuissa, joissa ei ole varaa löysäillä yhdelläkään kuulalla.

Ruotsi ei ole kaukana eikä matkan järjestäminen välttämättä kallistakaan, mutta kun Ruotsissa voittamisesta on tullut rutiinia, on lähdettävä kauemmaksi.

Toinen lääke on, etteivät huiput saa kilpailla kotimaassa kuin SM- ja erilaisissa karsintakisoissa ja keskinäisissä testikilpailuissa. Kaikilla joukkueilla on kuitenkin oltava yhtäläinen mahdollisuus päästä kiinni edustuspaikkoihin.

Näin menetellen muihin kilpailukalenteriin merkittyihin kisoihin pitäisi jälleen virrata osanottajia paljon nykyistä enemmän, kun tiedetään, etteivät "tietyt" voi osallistua - ja liitto saisi kaipaamaansa rahaa.

Huippujen joukkoon nousisi tätä tietä uusia kasvoja, koska myös muut oppivat voittamaan.

Huiputkin ehkä oppisivat tästä, että tärkeämpää kuin ravata kaikissa Takahikiän kisoissa on keskittyä, harjoitella ja valmistautua - kuten kaikissa muisssakin lajeissa on ymmärretty.

Ja tietysti hallikisakilpailut käyntiin heti syyskuussa, sillä MM-kisat pidetään syyskuun lopussa ja junioreiden sitäkin myöhemmin.

Arto Stenberg

Jälkihoito (toim.huom)

Kun keskustelimme tästä jutusta SM-kisojen aikaan illallisella, myönsimme pulinaa syntyvän. Ensiksi kateus: monia ottaa päähän, jos huiput hyppäävät ulkomailla liiton tuella muutoinkin kuin MM-edustajina. Puhtaasta kateudesta aiheutuvalle pärpätykselle ei voi mitään. Toisekseen olisi "huippujen" rankkaaminen oltava niin vedenpitävää kuin mahdollista. Jäkätys syntyy niiden taholta, jotka ovat siinä ja siinä, mutta itse katsovat kuuluvansa huippuihin. Oma seura tietysti soittaa balalaikkoja taustalla: vääryys, vääryys! Vääryyden voi tietysti aina korjata olemalla tarpeeksi hyvä. Hartaasti Arton ajatuksille menestystä toivoen

MH


Kaikkein tärkeintä työtä

Moni meistä on junaillut järjestöjen ja firmojen ihmisille pikakursseja ja muita lajinesittelytilaisuuksia, mutta kaikkein tärkeimpiä ovat nuorisoryhmille pidettävät demonstraatiot. Jos saamme esiteltyä lajin houkuttelevat puolet, nousee riveihin uusia junnuja ja uutta elämää.

Eila Kankare, Anita Olkinuora, Jenni Ranta-Kahila ja Risto Saarinen saivat kovan urakan hoitaa Vierumäen nuorten leirillä ja kesäolympialaisissa 300:n 7-14-vuotiaan lajikokeilutilaisuudet. Porukka oli jaettu viteen kuudenkymmenen nuoren ryhmään.

- Aika on pahin vihollinen, kertoo Eila Kankare. - Lapset juoksivat läpi ison määrän lajeja, ryhmät tulivat esimerkiksi nyrkkeilysalilta petankkiin, jatkoivat frisbeegolfin ja salibandyn kautta suunnistamaan ja uimaan. Lisäksi oli beach volleyta ja korista. Seiskan ikäiset haukottelivat makeasti, mutta kiistivät jyrkästi olevansa väsyneitä.

- Kiitollisin ja innostunein ryhmä oli noin neljätoistavuotiaiden sakki, jotka olivat salibandyn aktiiveja ennestään. He oivalsivat palloilijoina nopeasti pelin idean ja olivat ahkeria kyselijöitä. Kaikkein pienimpien innostus on usein sitä, että innostutaan tänään tähän ja huomenna toiseen.

- Parhaiten onnistui tutustuttaminen niissä ryhmissä, joissa ryhmänjohtajat pysyivät kaiken aikaa mukana, ettei meidän tarvinnut kuluttaa kalliita minuutteja järjestyksenpitoon. Osa vetäjistä lintsasi kahville tai jonnekin petankkivaiheen ajaksi. Valitettavasti joidenkin vetäjien asenne oli, että petankki nyt on täyteohjelmaa, jolloin he voivat pitää vapaata.

- Ensimmäinen yllätys koettiin jo mennessämme aloittamaan työtämme. Hiekkakentällä tuli pari miestä sanomaan, että he pystyttävät tähän nyt uskonnollisen herätysteltan, joka on sovittu aikaisemmin. Meidät häädettiin hiekkakuopalle, joka oli hellepäivänä tuuleton pätsi. Tämä taas heikensi ennestään väsyneiden pienimpien nassikoiden keskittymiskykyä.

Kaikkineen ryhmä vakuuttaa, että jengistä erottuivat pian ne, joilla oli pallosilmää ja jotka alkoivat kokeilla erilaisia heittotyylejä. Toisin sanoen potentiaalinen aines, joka löytää lajista kaiken aikaa uutta ja saattaa muuttua aktiiviryhmäksi. Eilan mielestä olisi aiheellista koota jokin koulutuspaketti tai salkku, joka olisi apuna silloin kun kurssitustilaisuus kohdalle sattuu. Niitä voisi tilata liitosta kurssin keston ja kohderyhmän mukaan. Ja eduksi olisi, että aikaa olisi enemmän keskittyä kuhunkin lajiin. Hienoa joka tapauksessa, että SLU on mennyt tälle linjalle ottamaan ensiaskeleita nuorison aktivoinnissa. Ideanahan se on sama kuin seisova voileipäpöytä, jossa petankki on eräs leikkeleistä.

Kouluttajapankki vai kansio?

Eilan ajatus kouluttajakansiosta on hyvä, kun sille löytyisi sponsori. Ensin alkuun voisi tuottaa yhden sivun luettelon vapaaehtoisista kouluttajista eri puolilta Suomea. Alkuun nämä toimisivat VPK:na itse keräämillään aineistoilla. Kouluttajat voisivat lähettää kotiseutunsa rehtoreille/liikunnanopettajille monistetun kirjeen, jossa ilmaisevat valmiutensa petankkitunnin/tuntien pitämiseen, jos koululle sopii. Siitä voisi lähteä.

MH


Sekalaiset snadit jutut

Tiukat papat ja rajut friidut Loimaalle

(Yli 50-v. SM-duppeli Loimaalla sunnuntaina 24.8.1997)
Senioririntamalla on puhdisteltu kuulia umpimielinen kiilto silmissä. Juha Komsi, ensimmäinen seniorien knallimies, on vielä näennäisen tyyni, mutta sieltä pesee. Mara Hokkanen on innostunut taas ja vaikuttaa petollisen leppoisalta. Leinilä senior rymistää avoimissa sarjoissa hyvin, vaivautuuko hän iskemään tänä vuonna myös pappakisoissa? Sevonin Tauno kaataa kenet tahansa vieläpä kevyesti hymähdellen ja samaa on sanottava Vilppu Pasasesta. Ole Nyberg on tuomarinviitan riisuessaan vaarallinen kilpailija kuten aina arvaamaton Joke Ojalakin. Isä Stenbergin kilpailuhermot ja psyykkaustaidot purevat jo ennen ensimmäistäkään heittoa, heitoista puhumattakaan. Entä onko isä Paronen iskukunnossa ja mikä on Kaj Boströmin fiilis? Mitä tekevät Turun mustat hevoset? Kalle Munck-Lagus ja Konsta ovat hirmuisia kun sille päälle sattuvat. Jännityksellä odotamme myös tuoreen viisikymppisen Rane Kallion panosta Lahden suunnalta ja Tampereen isojen miesten hyökkäystä Reijo Taka-Eilolan johdolla.
Onko 26.11.36 menestyjän syntymäpäivä, miettivät Seppo Kankare ja Mikko Haljoki. Eila Kankare ja Irja Haljoki uskovat vielä siihen, mutta Raija Olkkolalla, Raija Pasasella, Elvi Aaltosella, Maaret Komsilla - näillä muiden muassa - on tiukat suunnitelmansa. Ketkä pelaavat kenenkin parina? Tietoja ei ole tihkunut ennakkoon, vaan tallit pitävät salaisuutensa viime minuuteille asti.

MH

Missä treenejä?

Helsingissä Kaisaniemen puistossa suihkualtaan luona on harjoituspelejä lähes joka ilta. SLP:n pelaajia siellä tapaa maanantaisin ja torstaisin klo 18 ja lauantaisin klo 14. Bitankkilaiset harjoittelevat samassa paikassa keskiviikkoisin klo 18. Kaivopuiston Meritorilta löytyy Boule Baltiquen pelaajia keskiviikkoisin klo 18. Larun Petankki harjoittelee Lauttasaaressa Piratin kentällä torstaisin klo 17 ja sunnuntaisin klo 14.
Lahdessa Kivimaan kentällä on pienet kisat joka torstai klo 18, muina iltoina pelikavereita voi löytää esimerkiksi Kilpiäisten kentältä Lehtiojantien ja Koivumäentien risteyksessä.
Hämeenlinnassa Soraharjun kadun kentältä löytyy kuulanheittelijöitä lähes jokaisena kauniina kesäiltana.
Ilmoitelkaapa muutkin paikkakunnat harjoituspaikkanne ja ajat toimitukseen.

Kisojen yhteydessä tehtiin mielipidekysely, johon vastasi 110 pelaajaa. Tulokset:

1. Kisapaikka: erinomainen 110, medium 0, surkea 0
2. Järjestelyt: erinomaiset 94, medium 13, surkeat 3
3. SM '98 myös Helsingin Rautatientorilla: kyllä 83, ei 9, samantekevää 16, ei osaa sanoa 2
Kyselyyn vastanneiden kesken arvotun kisapaidan voitti Jukka Virtanen Lahdesta.

Eikö lehti tule perille?

Seurojen velvollisuus on ilmoittaa lisenssipelaajiensa osoitteet liitolle mahdollisimman aikaisin kunkin vuoden keväällä.
Tiedot tulee lähettää liiton osoitteella tai suoraan Jouko Ojalalle, jolle yksittäinenkin pelaaja voi itse ilmoittaa mahdolliset osoitteenmuutokset yms, mieluiten postikortilla.

Paino vaihtui

Lehden painopaikka vaihtui taas kerran. Syynä vain ja ainoastaan raha, eli pyrkimys painattaa lehti edullisimmassa paikassa.
Aivan kuten eräs astronautti aikanaan sanoi häntä haastatelleelle toimittajalle: "Hiukan jännittää istua raketissa, jonka on valmistanut halvimman tarjouksen tehnyt yhtiö..."

SM-käsiohjelmia

jäi jonkin verran jakamatta. Se on A5-kokoinen 32-sivuinen tyylikäs vihkonen, jossa on paljon tietoa lajista ja kisoista, osallistujaluettelot, monien viime vuoden mestarien esittelyt ym...
Jos et ole käsiohjelmaa vielä saanut, mutta haluaisit sen kokoelmiisi, niin lähetä A5-kokoinen palautuskuori osoitteellasi ja 4.30 markan postimerkillä varustettuna Jukka Pöyrylle.

Dopingtestit

Kolme pelaajaa on jo tänä kesänä viety dopingtestiin. Mika Sallinen (Lahti Boule) ja Helinä Grön (Petanque Kouvola) arvottiin neljän joukkoon sijoittuneista Hennessy Openissa 14.6. sekä Iivo Paaso (Helsinki Boule) yleisen SM-singelin voittajana 3.7.
Kahden ensimmäisen tulos on jo saatu ja puhtaitahan ne olivat. Iivon testitulos ei ollut vielä lehden painoon mennessä valmis.


Suomen Petanque-Liitto ry