Olisi toinenkin lohtu. Tänä vuonna pelataan Itä- ja Keski-Euroopan mestaruudesta Unkarissa loppukesällä. Siihen on kutsuttu Itävalta, Unkari ja Tsekki. Jos turnaus ei ole lukkoonlyöty neljän keskeiseksi tai joku kieltäytyy, olisi siinä kansainvälinen koitos, jossa olisi vastassa aika tasavahvoja maita, mikä takaa kiinnostavuuden suomalaisten kannalta. Miten olisi veljeskansan pustalla asettelu?
Valmennusryhmä on käynyt Virossa ja Ruotsissa. Viimemainitussa paikassa sanottiin hallin edessä gudaa, siitä pelaamaan ja pelien päätyttyä adjöö. Virossa isännät olivat hankkineet henkilöautoja kaikkiin kuljetuksiin ja yhdysmiehet olivat halukkaita hoitamaan kaikkea hyvinvointiin liittyvää. Valmennusryhmä kiittää ja arvostaa.
Viikonloppu 19 - 20.5 pääsi menemään riitaiseksi Lauttasaaressa ja protestiksi Tampereella. Puikaa riihi puhtaaksi. Ilman varstoja.
MH
- Pankkitilien tapahtumat täsmäsivät tositteisiin ja pääkirjamerkintöihin.
- Kulutositteisiin tehtäviin merkintöihin tulisi kiinnittää huomiota, niin että tositteen tai sen liitteen tai esim. hallituksen pöytäkirjaan viittauksen avulla olisi nähtävissä kulun liittyminen yhdistyksen toimintaan (esimerkiksi paitojen ja muiden asujen osalta, joita hankitaan toistuvasti, olisi hyvä olla selvitys paitsi tilaisuudesta myös henkilöstä, joille asut on luovutettu.) Nyt joidenkin tositteiden osalta ei ollut johdettavissa niiden kuulumista yhdistykselle. Toisaalta kulut olivat luonteeltaan sellaisia, että ne liittyvät yhdistyksen toimintaan.
- Kulutositteissa ei juurikaan ollut hyväksymismerkintöjä. Hyvään sisäiseen kontrolliin kuuluu mielestämme se, että kaikki kulutositteet tulevat hyväksytyiksi.
- Lehden ilmoitustulojen osalta olisi hyvä laatia lehtikohtainen manuaalinen seuranta, jonka avulla voidaan varmistaa, että kaikki ilmoitustulot tulevat laskutetuiksi.
Yhteenvetona kirjanpidon osalta voidaan todeta, että vaikka tositteiden sisällön ja hyväksymiskäytännön osalta yhdistyksellä tulisikin olla tarkemmat sisäiset ohjeet, ei kirjanpitoon liity sellaisia seikkoja, joiden perusteella hallituksen jäsenille ei voitaisi myöntää vastuuvapautta tilikaudelta 1996.
Muiden kustannusten korvauksia maksettaessa tulee varmistua siitä, että kyse on todella kustannusten korvauksista eikä esim. työkorvauksen maksamisesta. Lähtökohtaisesti kulukorvaustositteen liitteenä tulee olla alkuperäiset kuitit, silloin kun korvauksen perusteena on saajan maksama kulu.
Päivärahojen ja muiden kustannusten korvausten maksaja on vastuussa käsittelyn oikeellisuudesta ja maksajalle voidaan maksuunpanna toimittamaton ennakonpidätys silloin kun verottomuuden edellytykset eivät täyty.
Siltä osin kun kustannusten korvauksia maksetaan olosuhteissa, jotka vastaavat ennakkoperintälain 13 §:n mukaista tilannetta (jos maksettaisiin kustannusten korvausta tehdystä työstä ja sitä pidettäisiin palkkana eikä saman lain 25 §:n mukaisena työkorvauksena), tulee maksetuista korvauksista tehdä tarkkailuilmoitus lääninverovirastolle.
Silloin kun kyse on tosiasiassa työkorvauksesta (esim. valokuvaajan palkkio), korvausta ei voida maksaa esimerkiksi vuokran nimellä, kuten on toimittu MM-kisojen valokuvaajan palkkioon osalta. Myöskään kulukorvauksen nimikkeellä ei voida maksaa suorituksia, jotka tosiasiallisesti ovat työkorvauksia (esim. käännöstyö.)
Tarkastetussa materiaalissa oli myös sellaisia suorituksen saajia, joiden rekisterimerkinnöistä ei oltu varmistuttu. Näiden osalta on olemassa riski, että yhdistykselle syntyisi maksuvelvollisuus. Erät eivät kuitenkaan ole oleellisia.
Opetusministeriölle laaditun loppuraportin mukaan tappio ennen avustusta oli 63.161,75 mk. Siitä seikasta miten tarkkaan erät on kirjattu oikeille tileille ei ole pystytty varmistumaan ja on mahdollista, että Porin tuottoja ja kuluja on kirjattu myös muun toiminnan tileille.
Kisoissa tapahtuneen myyntitoiminnan osalta ei oltu luotu rutiineja sen varmistamiseksi, että kaikki liitolle kuuluva myyntituotto tulee tilitetyksi aukottomasti. Näin ollen ei ole voitu jälkikäteen varmistua, onko kaikki MM-kisoihin liittyvä kirjattu kirjanpitoon. Tapahtuman tuotoista ja kuluista ei ole laadittu myöskään sellaisia laskelmia, joista kävisi ilmi, miten ero erien (juomamyynti, majoitus jne) kulut ja tuotot vastasivat toisiaan.
Itse tapahtumien tuotoista ja niistä suoraan maksetuista kuluista on yhdistelmät tositteiden liitteenä.
Voimassaolevan kirjanpitolain säännösten mukaisesti tuloslaskelmassa kulut pitäisi eritellä henkilöstökuluihin, vuokriin ja muihin kuluihin. Tätä erittelyä ei ole tehty, mutta sillä ei ole oleellista merkitystä, koska henkilökulut ovat olleet pienet (palkat ja palkkiot yhteensä alle 10.000 mk) eikä vuokria ole maksettu.
Opetusministeriö on antanut vuonna 1995 ohjeet tilinpäätöksen laatimisesta niille yhdistyksille, joille se myöntää avustuksia. Jatkossa on syytä tehdä tilinpäätös ottaen huomioon nämä ohjeet.
Jäsenmaksut on esitetty maksuperusteisesti. Tilinpäätös tulisi laatia suoriteperusteisesti.
Vaihto-omaisuudesta, jonka arvo taseessa on 8.265 mk, ei oltu tehty inventaaria, vaan varaston määrä ja arvo on arvioitu. Vaihto-omaisuudesta tulee olla laatijan allekirjoittama erittely.
Tuotot ja kulut oli esitetty siltä osin virheellisesti, että edellisenä vuonna toimintavarauksena esitetty 45.000 mk on tuloutettu majoituskulujen vähennykseksi. Vastaavasti samaan erään kuuluva saamatta jäänyt tuki on kirjattu mainostuottojen vähennykseksi. Näiden erotus 31.475 mk olisi tullut esittää tuottona ja ao. kulut maksetun suuruisina. Tulosvaikutusta tällä virheellä ei ole.
Kun yhdistyksen toiminta tilikautena on ollut poikkeuksellisen laajaa, olisi tilinpäätöksen liitetiedoissa ollut hyvä esittää kokonaistuotot ja -kulut esimerkiksi seuraavasti. Tieto ei kuitenkaan ole pakollinen.
| Kokonaistuotot | 555.459 mk |
| Kokonaiskulut | 797.379 mk |
| Alijäämä | -241.920 mk |
Ilman MM-kisojen tuottoja ja kuluja vastaavat luvut olisivat seuraavat:
| Kokonaistuotot | 226.857 mk |
| Kokonaiskulut | 426.221 mk |
| Alijäämä | -198.364 mk |
Huolimatta edellämainituista esittämistapaan sisältyvistä pienistä puutteellisuuksista voidaan tilinpäätöksen katsoa antavan oikeat ja riittävät tiedot yhdistyksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
Peetu viittaa petankkiin vanhimpana lajina. Voi ollakin. On väitelty siitä, oliko juoksu ensimmäinen, kun sapelihammastiikeri tuli vastaan vai petankki, kun rohkein yritti kivellä karoa eläimen otsaan. Ei ole dokumentteja, koska tiikeri söi ne.
Peetun kokemukset vuodesta 1989 nykyhetkeen, jolloin maassa on 12 seuraa Hiidenmaalta Vöruun, ovat kuitenkin täyttä asiaa. Hän ei näe tason nostamiseen mitään oikoteitä. Nykyiset sata lisenssipelaajaa hankkivat lisää taitoja vain osallistumalla ahkerasti koviin kansainvälisiin kisoihin ja niiden välissä ankaralla harjoittelulla. "Sääntöjen oppiminen on yksinkertaista mutta mestariksi tuleminen vaatii aikaa, järjestelmällisyyttä, nuorisotyötä ja määrätietoista harjoittelua." Virossa töitä tehdään kahdella suunnalla: pelaajien määrää kasvatetaan ja konkaripelaajien tasoa kohennetaan. Pelkästään huippupelaajiin turvautumalla laji ei kehity.
Haastattelussaan Peeter tähdentää lajin korkeaa sisäistä kulttuuria. Tuomarilla on petankissa vähänlaisesti töitä, koska pelaajat tuntevat säännöt ja pelitilanteiden ratkaiseminen pelaajien kesken pohjautuu vastustajan kunnioittamiseen. Peeterin mukaan sääntöjen rikkominen olisi helppoa mm. kuulia siirtämällä. "Korkea pelimoraali on kuitenkin rangaistuksia parempi ja tärkeämpi asia."
Haastattelun loppupuolella Peetu käy läpi erilaisten kierrosten kulkua ja toteaa, että juuri ratkaisevien pisteiden nappaaminen on vaikeaa. Minuutissa joutuu kelaamaan päässään kokonaisen oppikirjan verran mahdollisuuksia. Peeter Kulm näkee petankin lajina, jossa on enemmän vaihtoehtoja kuin shakissa.
Alkuperäinen haastattelu: Tarmo Paju
Rauno "Rane" Kallio on varmaankin yksi Lahden tunnetuimmista petankisteista, mukkulalainen itsekin. Hän on ammatiltaan "röppörautahitsaaja" ja tekee keikkoja ympäri maata vääksylaisen alan firman palveluksessa. Työ on muuten mieluisaa mutta häiritsee kuulemma hieman silloin tällöin harrastuksia.
Ranen paras saavutus petankissa toistaiseksi on yleisen trippelin Suomenmestaruus vuodelta -95, Mika Sallisen ja Jukka Holopaisen kanssa. Voitto toi myös matkan MM-kisoihin Brysseliin, josta saavutuksena Suomen kaikkien aikojen paras sijoitus siihen mennessä kakkossarjassa eli Cup de Nationsissa; viides.
Kuluvana kesänä, kuten edellisenäkin, Rane pelaa trippeliä Mika-Mika-kaksikon, eli Sallisen ja Ahosen kanssa. Menestys on ollut ihan kohtuullista, onhan petankissa usein hyväksi havaittu, että joukkueessa on innokkaiden urheilijanuorukaisten lisäksi yksi vähän vanhempi ja rauhallisempikin pelaaja.
Moni nuori pojankloppi on saanut eräänkin kerran tuta Ranen tarkat asetusheitot ja harvat mutta tehokkaat kilkit. Tuleva kesä sitten näyttää, minkälaiseen uusjakoon veteraanikisojen palkintosijat menevät, jos ja kun Rane niihin osallistuu.
JP
Kouluttajan titteli ei ole kovin perinteinen lajin emämaassakaan, sillä Aubert on uranuurtaja kouluttajana ja aloittanut pari vuotta sitten. Pääosin hän kouluttaa naisia ja junioreita. Miesten parhaimmisto on niin kovia ja taidokkaita, etteivät he kovin helposti osallistu erilliseen koulutukseen.
Tänä keväänä ilmestyi myös Aubertin ja Roger Rouchin kirjauutuus nimeltä L´ecole de Pètanque. Guide pour l ´initiatieon et l éntrainement. De lénfant vers le Champion. Nimen loppuosan mukaisesti kartoitetaan polkua lapsesta mestariksi erilaisten harjoitteiden ja pelimuotojen avulla, niinikään on perustiedot heittotekniikasta, pelivälineistä ja kisoihin valmistautumisesta. Kirjassa on myös malleja pelinseurantalomakkeista ja teknisen seurannan analyysilomakkeita.
Helsingissä Aubert keskittyi teettämään pelaajilla erityyppisiä harjoitteita sekä peluuttamaan valmennettavia erityyppisissä osittain muunnelluissa peleissä muodostaen erilaisia kokoonpanoja käytäen perusteena pelaajien luonteenpiirteitä ja asennoitumista.
Tavan takaa hän puuttui heittotekniikkaan. Huomioista monet olivat tuttuja mutta niin vaikeita muistaa aina käytännössä. Yksi harjoite käsitti kuulista muodostettuja valmiita pelitilanteita, jotka piti ratkaista siinä tilanteessa, kun pelaajalla on käytössä enää joko yksi tai kaksi kuulaa. Samoista tilanteista eri pelaajat yrittivät vuorollaan ratkaista tehtävän ja suoritukset pisteytettiin.
- Ennen harjoittelun aloittamista lämmitellään ja verrytellään lihaksistoa pikku jumpalla ja heittelemällä lyhyen matkan korkeita tolppia samalla kyykystä pystyyn nousten ja myös matalia, kovakierteisiä heittoja kyykystä.
- Alastulopaikkaan ei kiinnitetä meillä tarpeeksi huomiota, ei myöskään jäljen tasoittamiseen.
- Suomalaiset ovat heittotilanteessa liian jäykkiä, etenkin jaloista.
- Joukkueen kapteenin merkitys on todellinen, hänen tulee kinkkisessä tilanteessa ymmärtää ja päättää mitä tehdään.
- Joukkueen valmentajan tulee olla luottohenkilö, jolla on hyvä kontakti pelaajiin - ja pelaajilla häneen. Se, että valmentaja ja joukkueen johtaja on luottomies- tai nainen, on tärkeää.
- Sivukierteisiin heittoihin pitää hakea suurempi ranteen liike aloittamalla kierteen heittäminen ikäänkuin vastakkaisesta kierreasennosta kuin mistä kuulan irtoaminen kädestä tapahtuu (näin ei sivukierreheitto ole äkkinäinen kiepautus tai vippaus).
- Kehittyvän pelaajan tulisi välttää leikkiheittoja ja keskittyä sen sijaan jokaiseen heittoon.
- Laadi harjoitusohjelma, noudata sitä ja kirjaa tulokset.
- Tee harjoitustilanteista kilpailutilanteita.
- Tekniikkaa voi kehittää aina.
- Valitse päämäärät, laadi ohjelmat sen mukaan - ja sitoudu ohjelmaan.
Päivi Lehtonen
Kilpailu oli ensimmäinen yhteensä neljästä karsintakilpailusta Lahden World Games -kilpailujen edustustehtäviin sekä yleisessä että naisten sarjassa.
Aamupäivän kylmyys ja sade karsivat kilpailun osallistujista niitä joukkueita jotka eivät tosissaan usko mahdollisuuksiinsa World Games -paikkoja jaettaessa. Niinpä taso kilpailussa olikin varsin tasainen ja kova. Yleiseen sarjaan osallistui 23 trippelijoukkuetta, naisten sarjaan 12 duppelijoukkuetta. Koska kysymyksessä oli karsintakilpailu, pelattiin molemmissa sarjoissa kaksi poule-kierrosta joista jatkoon selvinneet pelaajat saivatkin sitten nauttia auringonpaisteisesta loppupäivästä.
Kuten tämän kilpailun perinteisiin kuuluu, pelit pelattiin puistoalueella rajaamattomilla kentillä.
Ricard Trophyn palkintojen tarkoituksena on tarjota suomalaisille pelaajille mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin kilpailutapahtumiin. Niinpä yleisen sarjan voittaja tänä vuonna sai palkinnoksi matkan Tukholmaan Stockholm Boule Openiin, kakkonen matkan Tukholmaan Ricardin siellä sponsoroimaan La Mayonnaise -turnaukseen ja kolmas osallistumisen Baltic Cup-kilpailuun Porvoossa. Naisten sarjan palkinnot noudattelivat samaa ajatusta: voittajalle matka La Mayonnaiseen ja kakkoselle osallistuminen Baltic Cupiin.
Oheiskilpailuna järjestettiin asetuskilpailu jonka voittaja Kimmo Kellman Mikkelistä sai palkinnoksi Finnairin lennon. Kaikkien osallistujien kesken arvottiin Viking Linen risteily joka palkinto myöskin meni Mikkeliin.
Koska tänä vuonna naisten MM-kilpailuita ei järjestetä, on moni naisjoukkue nimennyt World Gamesin kauden päätavoitteekseen. 12 osallistuneesta naisparista 8 avasi tässä kilpailussa karsintapistetilinsä.
Voittajiksi kuulailivat taidokkaalla pelillään Vuokko Majander (Petanque Kouvola) ja Riitta Asplund (Kymenlaakson Edustus-Petanque). Finaalissa he voittivat hopealle sijoittuneen Dubonnet-joukkueen (Päivi Lehtonen/Mirva Näsilä, Suomen Lisenssipelaajat) lukemin 13-10 voitettuaan sitä ennen semifinaalin 13-0.
Pronssimitalin saavutti joukkue Mamsellit (Maaret Komsi/Raija Olkkola) Arja Kotilaisen ja Stiina Kamppurin (KK) jäätyä neljänsiksi pistein 13-7.
Pienoisena yllätyksenä voidaan pitää kahden ennakkosuosikkijoukkueen odotettua laimeampaa menestystä: Tuula Ahola/Salla Kalliosalo jäivät kokonaan ilman karsintapisteitä ja joukkue OKA (Kati Nieminen/Outi Raitasuo) saavutti seitsemännen tilan ja kaksi karsintapistettä.
Ensimmäinen Ricard Trophyn voitto vuonna 1996 meni kilpailun sponsorin nimikkojoukkueelle SLP/Ricardille. Tänä vuonna joukkueen jäseniä oli vaihtunut mutta nimi oli sama, ja voitto tuli taas. Suomen Lisenssipelaajat ry:n SLP/Ricard -joukkueessa pelaavat Petri Turkkila, Henri Palmqvist ja Olli Sinnemaa.
SLP/Ricard pelasi tasaisen vakuuttavaa peliä ja hävisi koko päivän aikana ainoastaan yhden pelin. Toisessa poulessa Petanque Kouvolan joukkue Petri Lohman, Mikko Soikkeli ja Veli-Matti Verho voittivat Ricard-joukkueen 13-4 mutta joutuivat myöhemmin toisessa kohtaamisessa tunnustamaan Ricardin sittenkin vahvemmaksi numeroin 13-9.
Ricardin tieltä joutuivat väistymään myös muunmuassa joukkueet Jari Häkkinen, Joachim Eriksson, Jorma Lahtinen (Helsinki Boule) sekä Jarmo Heinonen, Samuli Kankkunen ja Arttu Poikolainen (PSC Järvenpää).
Finaalissa SLP/Ricard voitti PSC Järvenpään joukkueen Karofobia (Miikka Kouvonen, Antti Lehtonen, Jukka Virtanen) lukemin 13-4.
Pronssille pelasi joukkue Tuukka Ylönen, Marko Aalto, Iivo Paaso (Helsinki Boule) voitettuaan pronssiottelussa Kouvolan joukkueen lukemin 13-7.
Vuoden kuluttua tavataan jälleen Kaisaniemessä Ricard Trophyssä ja lähetetään lisää joukkueita kansainvälisille pelikentille.
Päivi Lehtonen
A-SARJASSA isännöi keskimäärin 75-kiloisten Helsinki-Boulen jäsenten joukkue Matti Törrönen ja Ilkka Railio. PSC-Järvenpään Miska Nieminen ja Juuso Siro olivat kakkosia, Jukka Holopainen ja Antti Lehtonen (Linnan Petanquistit/PSC Järvenpää) voittivat pronssiottelussa Tauno Sevonin ja tämän tyttären Stiina Kamppurin (Kuulankierittäjät). Sijoilla 5- 8 olivat Kimmo Ollikainen/Jaakko Vuori (Ajaksi, Femma), P. Piiparinen ja H Muuri (Ajaksin miehiä) Päivi Lehtonen ja Henri Palmqvist (SLP) ja Mikko Soikkeli/Petri Lohman (Petanque Kouvola).
B-SARJA:
1. Veli-Matti Myllymäki, SLP, Hannu Häkkinen PSC-Järvenpää
2. Seppo Jalonen, Päivi Kuvaja Pesi,
3-4. Teemu Saari, Jani Maaskola ja Kari Talvitie, Pertti Taipale
C-SARJA:
1. Raija Olkkola, Raija Pasanen, Boule Baltique
2. Ensio Patronen, Eero Äikää, Femma
MH
Pienoinen yllätys koettiin miesten puolella jo alkupoulessa. Arpa määräsi ensimmäisen karsinnan voittaneen SLP Ricardin joukkueen melkoisen kovaan lohkoon. Poulelohkon kaikki pelit olivat erittäin tiukkoja ja kolmen kierroksen pelaaminen kesti lähes kuusi tuntia. Loppujen lopuksi SLP Ricard joutui päästämään PSC:n ykkösjoukkueen ja Samin Sakin jatkoon, pudoten itse tällä kertaa mutasarjaan.
Alkupouleista jatkoon meni kymmenen joukkuetta, joista neljä pelasi välikierroksen. Näin saatiin selville kahdeksan finalistia, jotka pelasivat loput pelit cuppina. Toisen poulekierroksen pelaaminen olisi venyttänyt kisat varmaankin puolille öin asti.
Naisten puolella oli saman verran joukkueita kuin Tampereellakin viikkoa aikaisemmin, eli yksitoista. Tampereen protestista kuultujen huhujen johdosta alkusarjan pelitapa mietittiin tarkkaan, ja päädyttiin pelaamaan kolme lohkoa joukkuemäärin 4, 4 ja 3. Jokaisesta lohkosta pudotettiin huonoin joukkue pois ja näin saatiin 8 joukkuetta jatkopeleihin. Jatkopelit pelattiin ensin poulena ja sen jälkeen välierät ja finaali.
Pojat ja tytöt touhusivat koko pitkän päivän ja loppuhuipennukseen päästiin lähes yhtäaikaisesti. Molempien sarjojen sijoitukset olivat selvillä iltayhdeksältä.
JP
Termi sai siivet, kun golfmaailmassa ihmeteltiin amerikkalaista Vietnamin sotavankia, joka huonokuntoisena toipilaana löi käsittämättömän hyvin. Mies oli kertonut mielikuvaharjoitelleensa 18 reikää joka päivä vankeusvuosiensa ajan. Hän oli päässään vaihdellut kenttiä ja sääolosuhteita ja mailoja tilanteen mukaan. Päänvaivan tarkoitus oli säilyttää mielenterveys vankeusvuosien aikana, mutta tuloksena olikin myös tehokas harjoitusperiodi.
Toinen Melartin esimerkki kertoo Michael Changista, jonka pelin erään turnauksen loppuottelussa satuin itsekin näkemään Eurosportilta. Vastustaja Bohdan Ulichrach ei sanonut minulle juuri mitään, mutta ei Changillekaan. Se oli huono juttu, sillä Chang simuloi aina ennen peliä vastustajan kanssa käytävän koitoksen mielikuvatasolla. Nyt ei ollut aineistoa. Ulichrach pelasi suoraviivaista, hyökkäävää, kovia peruslyöntejä sisältävää peliä, ja Michael vaikutti pelin ajan jotakuinkin ällistyneeltä. Ja hävisi sata sijaa huonommilla rankingpisteillä majailleelle vastustajalle.
Osa suomalaisista petankisteista sanoi asiasta kuultuna käyttäneensä tuota metodia enemmän ja vähemmän, muttei tiennyt sitä miksikään kehiteltävänä olevaksi menetelmäksi. Toiset taas, kuten Samuli Kankkunen, sanoivat analysoivansa jälkikäteen pelitilanteita mielikuvatasolla, mutta menevänsä ennalta peliin avoimin mielin. He ottavat tilanteen sellaisenaan.
Voisiko osittain johtua juuri siitä, että outo joukkue, jolla on paha tai väärä pelitapa ja johon ei voi ennalta varautua, on yllätyshäviöiden salaisuus? Voiko sitten maastoa tietämättä simuloida tulevan tilanteen? Osittain kyllä, sillä kun mielikuvissa toistuvasti muistaa heittää oikeaksi kokemallaan tavalla, ei kentälläkään unohdu roiskimaan kovin helposti. On vain lisättävä esim. asetuksessa palapeliin mukaan pudotuspaikan valinta.
Oisko sittenkin huuhaata, kysyy epäileväinen heittäjä. No kun ei välttämättä. Palaan vielä sen verran Melartin esimerkkeihin, että kolme ryhmää koripalloilijoita heitti vapaaheittoja: ryhmä yksi harjoitteli kentällä, ryhmä kaksi vain mielikuvaharjoitteluna ja ryhmä kolme löhöili muuten vain. Parhaiten pärjäsi se keskimmäinen ryhmä. Kokeillaan, ja kerrotaan toisillemme tuntuiko missään.
Mikko Haljoki
Maailmankisojen pétanque-osuuteen on sitoutunut vahvasti Lahti Boule ry:n puheenjohtaja Jukka Pöyry, joka on saanut mukaansa muitakin lahtelaisia. He ovat tärkeä linkki kisajärjestäjiin itse tapahtumapaikalla. Heillä on tiiviis yhteys World Gamesien päämajaan, joka toimii Lahdessa Tommi Lankin johdolla. Samoin esittelykisan boule lyonnaise -pelin asiantuntijaryhmän vetäjä Michel Bouix oli mukana mm. Lahdessa lauantaina 24.5. kun joukko kokoontui tarkastamaan kisapaikkoja.
Itse Tampere-turnauksessa oli jo reilusti enemmän väkeä: 13 joukkuetta. Aku Haljoki, Samuli Kankkunen ja Henri Palmqvist eivät antaneet kenenkään yllättää. Monelle pelaajalle tuli kevään ennätys perättäisissä ohiammunnoissa, mutta se kuuluu Aleksanterin henkeen.
Tarkemmat tiedot seurapostissa lähiaikoina.
Jallu Nieminen